Pohdin vielä perjantai-iltanakin, pitäisikö Hämeenlinnan kaupunkimaratonin kymppi vaihtaa jälki-ilmoittautumisessa puolimaratoniksi. Että jaksaisiko sitä nyt kymppiä varten Hämeenlinnaan asti ajella. Päätin kuitenkin pitäytyä alkuperäissuunnitelmassa, syistä että:

• Perhe päätti lähteä mukaan. He saisivat juuri sopivasti kulutettua kympin (+alkuhässäköiden, jälkihuollon ja suihkussa käynnin) verran aikaa Hämeen linnassa ja sitten voisimme mennä porukalla kaupungille syömään ennen kotimatkaa. Puolimaratonin jälkeen olisi jo liian myöhäistä ruokailla perheen kanssa ravintolassa.

• Jälki-ilmoittautuminen olisi pitänyt tehdä paikan päällä jo klo 13. Odottelua juoksun alkuun olisi ollut melkein kaksi tuntia.

• Myös vailla tavoitteita etenevän fiilisjuoksukesän ohjelmaan on ihan hyvä sisällyttää edes yksi kunnon epämukavuusaluejuoksu, koska se antaa omasta nykykunnosta paljon enemmän osviittaa kuin leppoisana pitkänä lenkkinä juostu puolikas. Numerolappu rinnassa ei kymppiä lähdetä hölkkäämään. Tai ainakaan minä en lähde. Siinä ei kerta kaikkiaan olisi mitään ajatusta. Jos kerran tapahtumaan mennään kympille, niin silloin katsotaan, kuinka paljon koneesta irti lähtee. Ei hölkätä.

Viimeinen kohta oli itse asiassa syy, minkä takia mieli olisi kovasti tehnyt startata mieluummin puolikkaalle. Kieli vyön alla meno ei houkuttanut yhtään, koska olen tänä kesänä pitkälti noudattanut nautinnollisen hölkän taktiikkaa puhtaasti kuntoliikunnan riemun nimissä. Mutta menköön. Eiköhän siitä hengissä jotenkin selvitä.

Tavoitteita oli kaksi. Loppuajan olisi painuttava alle tunnin, tai muuten kyseessä ei olisi vk-alueella tehty maksimisuoritus. Jos aikaa kuluisi yli tunti, tarkoittaisi se sitä, että olen löysäillyt ja antanut periksi. Ja se nyt ei olisi mistään kotoisin.

Lisäksi päätin testata, kuinka kauan jaksaisin edetä vauhdilla, jota pitää pystyä ylläpitämään (sitten joskus), kun tavoitteena on alittaa maaginen kaksi tuntia puolimaratonilla. Arvelin, että vauhti pysyisi nykykunnolla vähintään neljä kilometriä ja enintään kuusi.

Koska viikko sitten Heinolassa lähdimme ystävän kanssa jahtaamaan hänen ennalta haarukoimaansa tiettyä loppuaikaa, oli sykemittarini näytöllä vieläkin miehen siihen lataama Half marathon -appsi. Se näytti koko ajan loppuaikaa, mihin juostulla vauhdilla tultaisiin pääsemään. (Ei tokikaan huomioi sitä, ettei tapahtumassa koskaan pysty juoksemaan vain 21,1 kilometriä. Lisämatkaa tulee väkisinkin, mikä pitää myös mahduttaa juoksuvauhtiin.) Sovelluksen avulla olisi nytkin hyvä seurata missä vaiheessa juoksua loppuaika painuisi kahden tunnin puolimaratonvauhdin hitaammalle puolelle. Kätevää!

Isä-poika-parivaljakon peesissä maaliin

Olen juossut Hämeenlinnassa puolimaratonin kahdesti. Toistaiseksi kaikkien aikojen juoksuvuonna 2009 aikaan 2.04.00 ja vuonna 2012 aikaan 2.11.27. Pidän kovasti tapahtuman hengestä ja reitistä. Reittiä oli tälle vuodelle uudistettu, mutta vasta siltä osuudelta, jolle puolimaratoonarit ja maratoonarit suuntasivat, joten itse juoksin tutuissa maisemissa.

 

Kaurialan kentältä kantautui jo kauas musiikkia, joka ei tällä kertaa tullut nauhalta, vaan paikalla oli live-musiikkia. Paikan päällä selvisi, että kyse oli ilmaiskonsertista, joka oli osa hyväntekeväisyystapahtumaa, jolla kerättiin varoja paikallisen koulun pihan kunnostukseen (johon kyllä kait varat olisi hienointa saada kaupungilta).

Mikä mainio idea! Lähtöpaikalla odottelu on joskus aika puuduttavaa ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää se stadionin katsomossa musiikkia kuunnellen. Itse sain nautiskella konsertin kolmannen esiintyjän, Tuomas Nikkasen, sähköurkuesityksestä, joka huipentui oivallisesti Sibeliuksen synnyinkaupungissa tietenkin Finlandiaan. Kyllä muuten kelpasi latautua omaan suoritukseen!

Sokeriksi pohjalle oli budjetoitu Pertti Kurikan nimipäivät, joka aloitteli osuuttaan silloin, kun meitä kympin juoksijoita jo kutsuttiin lähtöalueelle. Koska en ole suuri punkin ystävä, en ollut lainkaan pahoillani, että kovalevylleni jäi soimaan Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa Aina mun pitää -biisin sijaan.

Lähdin siis juoksemaan alusta asti itselleni niin reipasta vauhtia kuin suinkin. Koska tänä kesänä olen juossut ilman mitään juoksuohjelmaa, on niin sanottua vauhtikestävyysharjoittelua ollut mukana todella vähän. Muutamia kertoja olen täysin fiilispohjalta kokeillut yksittäisiä vk-kilometrejä sinne tänne lenkkiä, mutta yksi kilometri kieli vyön alla on ihan eri asia kuin kymmenen kilometriä kieli vyön alla.

Vauhti hidastui pariin otteeseen juoma-aseman vuoksi, sillä päivä oli sen verran lämmin, että päätin hukata muutamia sekunteja juomiseen. Jälkikäteen ajateltuna aika turhaa, sillä kyllä nyt kympin pystyy juosta ilman nestehukkaakin, mutta kun kaikki muutkin kurvasivat huoltopisteelle, tein niin itsekin.

Aika hyvin sitä ihminen itsensä tuntee, sillä alle kahden tunnin puolimaratonvauhtia jaksoin ylläpitää tänään tasan viisi kilometriä. Sitten vauhti hiipui aina yhdeksään kilometriin asti, jolloin päätin ihan oikeasti laittaa aivan kaiken peliin mitä laitettavissa olisi. Ja todellakin onnistuin, sillä viimeinen kilometri oli koko juoksun nopein, vaikka jalat olivat jo aivan maitohapoilla siinä kohtaa, kun lähdin vauhtia kiristämään.

Loppukiristä iso kiitos isä-poika-parille, jonka olin itse ohittanut jossakin kohtaa. Pojalla (joka oli siis todella nuori) vauhti hiipui selkeästi eräässä nousussa, jolloin menin heistä ohi, mutta vähän ennen yhdeksän kilsan tolppaa, he taas painelivat hirveällä vauhdilla ohi minusta.

Sisuunnuin ja päätin roikkua heidän peesissään niin pitkään kuin vain mahdollista. Lopulta hävisin heille kolme sekuntia.

Kilometrivauhdit Hämeenlinnassa

1. 5:34
2. 5:33
3. 5:42
4. 5:51
5. 5:47
6. 5:55
7. 6:19
8. 6:02
9. 5:59
10. 5:28

Maalissa olo oli aivan mahtava, sillä paukkuja ei jäänyt yhtään. Ei niin yhtään. Tänä kesänä olen kaikissa juoksuissa jatkanut maaliviivan jälkeen saman tien kävellen kohti jälkihuoltoa. Nyt oli pakko ottaa todella pitkään lepoa nurmen pinnassa ja olo oli vielä illalla kotonakin totaalisen kanttuvei. Siispä nukkumaan heti, kun lapset oli saatu unille. Aamulla juoksu tuntui pohkeissa eri tavalla kuin kertaakaan tänä kesänä.

Loppuaika 58.29 tyydytti siis todella.

Olen ajatellut niin, että juoksuharrastusta en lopeta ainakaan ennen kuin kaksi tuntia alittuu puolimaratonilla ja 4.20 kokonaisella (ja tuskinpa nyt silloinkaan, kun tämä kerran on niin mukavaa). Hämeenlinnan kymppi vuonna 2016 lupaa minulle vielä moneksi vuodeksi tekemistä, sillä tämän päivän vauhdilla nuo molemmat tavoitteet ovat vielä varsin kaukana. Mutta mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa.

KIRJOITAN paremmin kuin juoksen -kiertue jatkuu kahden viikon päästä Kangasalla pitkänä lenkkinä löntysteltävällä puolimaratonilla. Nyt on myös vahvistunut, että päiväykselle 11.9.* suunniteltu mahdollinen Tallinnan puolimaratonmatka ei toteudu. Tuolloin on nimittäin ohjelmassa sosiaalista ilonpitoa toisaalla. Mietin siis ehtiessäni jonkun korvaavan juoksun kiertueen toiseksi viimeiseksi etapiksi.

Kiertueohjelma tällä hetkellä

Helsinki City Run 14.5. (loppuaika 2.13.41)
Forssan Suvi-ilta 18.6. (loppuaika 2.29.59)
Paavo Nurmen puolikas, Turku 2.7. (loppuaika 2.18.09)
Heinolan kaupunkipuistojuoksu 23.7. (loppuaika 2.24.43)
Hämeenlinna (10 km) 30.7. (loppuaika 58.29)
Kangasalan puolimaraton 13.8.
Tallinnan puolimaraton 11.9.* (ei toteudu, tilalle jotain muuta)
Uusi Lahti -juoksu 25.9.