Saavutetuista eduista ei kuulemma koskaan pitäisi luopua. Kun vaihtaa palkkatyön yrittäjyyteen, tulee luovuttua paljosta. Palkalliset lomat olivat itselläni yksi sellainen työntekijän etu, jota pidin niin arvokkaana, etten yli 35 vuoteen pitänyt itseäni potentiaalisena yrittäjänä. Mutta tässä sitä nyt ollaan.

Myönnän, että edelleen kirpaisee, kun sosiaalisessa mediassa alkaa juhannuksen alla kollektiivinen lähtölaskenta kuukauden mittaiseen totaali-irtiottoon arjesta. Pitäkää aurinkorasvan tuoksuiset tunkkinne.

Yrittäjä lomailee useimmiten pienissä pätkissä, jos on saanut vuoden aikana laitettua riittävästi sukanvarteen. Yrittäjä luopuu palkallisten vuosilomien lisäksi myös muista jaksamisen kannalta tärkeistä eduista, kuten työpaikkaliikunnasta. Siksi tekisikin mieli ravistella kaikkia niitä, joiden pöytälaatikoissa pyörii vanhentuneita liikuntaseteleitä. Hyödyntäkää nyt hyvät ihmiset se investointi, jonka työnantaja hyvinvointinne eteen on tehnyt!

Yrittäjälle harvoin kukaan tarjoaa mitään. Siksi olinkin silmittömän innostunut, kun reilu vuosi sitten paikallinen yrittäjäjärjestö viestitti pienyrittäjille suunnatusta koko vuoden mittaisesta liikuntahankkeesta pienellä omavastuulla. Monipuolisia liikuntalajikokeiluja, testejä, luentoja, yhteisöllisyyttä muiden alueen yrittäjien kanssa ja henkilökohtaista liikuntaneuvontaa.

Olin hankkeen alkaessa pahasti umpikujassa oman arkiliikuntani kanssa. Halusin enemmän kuin jaksoin. Ja kun en jaksanut, syyllistyin. Tunsin syyllisyyttä myös siitä, että alkuvuonna pontevasti – ties kuinka monennen kerran – aloittamani laihdutus oli jumittunut paikoilleen. Näistä teemoista pääsin puhumaan hankevuoden aikana useita kertoja liikuntaneuvojan kanssa.

Nyt olen tekemässä paluuta melkein neljän vuoden tauon jälkeen maratonkarsinaan ja laihdutuksen lopettamisen vuosipäivä on lehden ilmestyessä jo ohi. Olipahan tehokasta liikuntaneuvontaa!

Ja sama vakavasti: en kuullut noissa tapaamisissa kovinkaan montaa itselleni täysin uutta ajatusta. Neuvonta sinällään ei kai tehnyt minua autuaaksi, vaan ennemminkin se, että ruuhkavuotinen yrittäjä-äiti sai luvan kanssa puhua vain itsestään kokonaisen tunnin ajan. Se oli suurta luksusta.

Jo pelkkä asioista puhuminen ulkopuolisen kanssa toi ryhtiä oman elämäntilanteen arviointiin ja kirkasti asioita, joita hyvinvointini koheneminen selkeästi vaati. Sanoitin usein itse itselleni askelmerkkejä, joille hain vahvistusta ja sparrausta liikuntaneuvojalta.

Pienyrittäjän jaksaminen ja terveys ovat isoja asioita, joita oikein kukaan ei koe omaksi tontikseen. Kun kukaan ei puhalla peliä poikki ulkopuolelta, painaa moni yrittäjä laput silmillä eteenpäin ja toivoo olevansa tilastollinen poikkeus. Se poikkeus ei koskaan väsy eikä sairastu, vaikkei ehdi liikkua ja syö aivan mitä sattuu. Ja tietysti tekee aivan liian pitkiä työpäiviä.

Siksi Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:n koordinoima Liikettä Lahden alueen yrittäjille -pilottihanke oli äärimmäisen tärkeä pelinavaus. Näitä nopeasti lisää joka niemeen ja notkelmaan! On takuulla koko maan yhteinen etu, että myös me pienyrittäjät pysymme hyvässä iskussa mahdollisimman pitkään.

Julkaistu Kunto & terveys -lehden numerossa 3/17