…että kun äidinkielenopettajani kohtaa minut ensimmäisen ylioppilasaineen jälkeen lukion käytävällä ja toteaa ”Terhi, sinä olet tämän kevään suurin alisuorittaja ja pettymys”, se on ilmeisesti vain opettajan eriskummallinen Keppiä mieluummin kuin porkkanaa -metodi. Metodin tarkoituksena lienee motivoida minua parempaan suoritukseen seuraavassa ainekirjoituksessa. Lue loppuun
Espoon rantamaratonista olen kuullut niin paljon kehuja, että se on keikkunut jo pitkään Täytyy mennä -listoillani, siis puolimaraton mielessä. Aiempina vuosina tapahtuma ei ole kuitenkaan kalenteriin mahtunut, mutta tänä vuonna viimein mahtui. Lue loppuun
Herttoniemen metroaseman yhteisötila/kesäkahvila. Kansainvälinen hiihtokoulu maahanmuuttajalapsien kotouttamiseksi. Kitkerät Neitsyet -kabareemusiikkiyhtyeen 20-vuotiskokoelmalevy.
Kolme täysin erilaista projektia, joita yhdistää yksi yhteinen tekijä.
Kerron teille nyt erään innovaatiosetelin tarinan. Pitäkää kiinni tuoleistanne, sillä vauhtia piisaa.
– Se on tässä! Tästä vaari pitäisi, muistelee keittiömestari Jan ”Janski” Karlstedt todenneensa oman Unto-oluen ensimmäisistä maistiaisista.
Nyt jos joku sanoo, että Lahti on ankea paikka, jossa ei koskaan tapahdu mitään, saa mennä syvälle itseensä.
Jo pelkästään syyskuun aikana täällä on täysin uusina pelinavauksina katseltu leffoja ulkoilmateatterissa tunnelmallisella Oskarin pihalla, aloitettu Aikamatka Suomen Chicagoon -bussikierrokset ja vietetty uniikkiin tehdasmiljööseen rakennetun Katu-klubin avajaisia.
…jatkoa aiemmasta postauksesta.
12.7. oli siis merkitty kahden pienyrittäjän toiminnan päiväksi. Silloin yhteismarkkinointivideomme syntyisi ja sillä salottisipuli.
Hyvä fiilis. Se on Miia Tannerin mielestä kampaamossa ensiarvoisen tärkeää. Laadukas, asiakkaan toiveiden mukainen työnjälki on oikeastaan perusoletus, josta ei ole varsinaiseksi kilpailuvaltiksi. Siksi Miia halusi perustaa oman liikkeen, jotta fiilis olisi juuri sellainen kuin hänen unelmiensa kampaamossa pitää olla. Sillä lopulta vain fiiliksellä voi erottua ja tehdä muistijälkiä.
Elettiin vuotta 1986, kun tamperelaisen lukiotytön luokkakaveri esitti kysymyksen, jolla oli varsin kauaskantoiset seuraukset. ”Oletko kuullut aerobicista?”
Ei. Maija-Kaisa Koski (silloinen Hollo) ei ollut kuullut aerobicista, mutta halusi ehdottomasti kuulla lisää. Eikä ainoastaan kuulla vaan myös kokeilla, olihan naisvoimistelu jo vienyt mukanaan ja uudesta on aina hauska innostua.
Yhdeksänkuukauden ikäinen Tuija-vauva ei äidin kertoman mukaan suostunut syötettäväksi. Leikki-ikäisenä Tuija Tähtinen ei istunut leikkimään, sillä aina oli oltava mahdollisuus päästä nopeasti liikkeelle. Jo lapsena Tuijasta tuntui, että hänen sisällään palaa liekki, mutta hän ei koskaan tohtinut kysyä aikuisilta, voiko niin oikeasti olla.
