Hyvä fiilis. Se on Miia Tannerin mielestä kampaamossa ensiarvoisen tärkeää. Laadukas, asiakkaan toiveiden mukainen työnjälki on oikeastaan perusoletus, josta ei ole varsinaiseksi kilpailuvaltiksi. Siksi Miia halusi perustaa oman liikkeen, jotta fiilis olisi juuri sellainen kuin hänen unelmiensa kampaamossa pitää olla. Sillä lopulta vain fiiliksellä voi erottua ja tehdä muistijälkiä.
Elettiin vuotta 1986, kun tamperelaisen lukiotytön luokkakaveri esitti kysymyksen, jolla oli varsin kauaskantoiset seuraukset. ”Oletko kuullut aerobicista?”
Ei. Maija-Kaisa Koski (silloinen Hollo) ei ollut kuullut aerobicista, mutta halusi ehdottomasti kuulla lisää. Eikä ainoastaan kuulla vaan myös kokeilla, olihan naisvoimistelu jo vienyt mukanaan ja uudesta on aina hauska innostua.
Yhdeksänkuukauden ikäinen Tuija-vauva ei äidin kertoman mukaan suostunut syötettäväksi. Leikki-ikäisenä Tuija Tähtinen ei istunut leikkimään, sillä aina oli oltava mahdollisuus päästä nopeasti liikkeelle. Jo lapsena Tuijasta tuntui, että hänen sisällään palaa liekki, mutta hän ei koskaan tohtinut kysyä aikuisilta, voiko niin oikeasti olla.
Le-Met. Leon Metalli. Yrityksen toimitusjohtajana alusta asti työskennellyt Leo Salo on antanut orimattilalaiselle metallipajalle paitsi nimensä myös jo viisitoista vuotta elämästään. Yrityksen omistaja hänestä tuli kuitenkin vasta vuonna 2015 monien värikkäiden vaiheiden jälkeen. Nyt Le-Met on entistä vahvemmin Leon Metalli. Juuri tämän miehen näköinen yritys.
”…sellaista tässä pohdin, että miten suhtaudut ajatukseen, että kertoisit tarinasi jollekin lehdelle. Henkilökohtaisesti olen vahvasti sitä mieltä, että hyvin kirjoitetut ja syvälliset henkilökuvat lehdissä ovat omiaan ajamaan marginaaliryhmien asiaa ja lisäämään suvaitsevaisuutta ja ihmisten ymmärrystä erilaisuutta kohtaan. Itse lukijana oivallan aina elämästä ja ihmisyydestä uutta, kun luen selkeästi omasta elämäntarinasta eroavan jutun. Tietysti julkinen tarina vaatii ihan hirveästi rohkeutta, sen tiedän, ja ymmärrän hyvin, jos sanot heti ei. Mutta jos ajatus ei tunnu mahdottomalta, niin mieti ihan rauhassa.”
Olen useasti miettinyt, voiko olla epäkiitollisempaa ammattia kuin kustannustoimittajan ammatti. Päivät täyttyvät luokattomien tauhkakasojen perkaamisesta ja wannabe-kirjailijoiden unelmien tuhoamisesta. Käsikirjoituksenne ei valitettavasti sovi kustannusohjelmaamme. Esimerkiksi pitkän linjan kustantaja Mikko Aarne kertoo tuhonneensa ainakin 10 000 kirjailijaunelmaa (Kiiltomato: Kuinka kustantajaksi tullaan).
