On vuotuisen kesälomahuilin aika. Sen kunniaksi julkaistakoon tämä vuoden ensimmäinen blogimerkintä (joka saattaa myös jäädä ainoaksi).

Julkaisutahtini on sisällöntuotannon ammattilaiselle häpeällinen, sillä oman blogin olisi tietysti hyvä olla oppikirjaesimerkki muille yrittäjille/yritysten viestintäväelle. Mutta jälleen kerran on todettava, että yhden naisen organisaatio on tässä suhteessa sangen ”haavoittuva”.

Kun työpäivät täyttyvät laskutettavista töistä, jää oman yrityksen viestintä armotta kakkoseksi. Mutta tee sinä toisin, jookos? Tai älä ainakaan ääneen julista, että teet vain niin kuin eräs ammattilainen esimerkkiä näyttää.

Vaikka pitkä hiljainen jakso blogissani ei ole ensimmäinen (eikä varmasti viimeinen), on siihen tänä vuonna yksi aiemmista vuosista poikkeava lisäselitys.

Olen tehnyt Toteuttamo Verbaalin töitä vain osa-aikaisesti, sillä ilokseni sain helmikuussa Suomen Kulttuurirahastolta peräti 12 kuukauden apurahan tietokirjaprojektiini. (Edelleen niin onnellinen, että melkein alkaa itkettää.)

Saan ensimmäistä kertaa elämässäni viedä omaa, henkilökohtaisesti tärkeää kirjaprojektia eteenpäin niin, että saan siitä rahallista korvausta.

Osa-aikatyöskentely yrittäjänä jatkuu vielä pitkään kesälomien jälkeenkin, joten merkittävää piristymistä blogirintamalla ei ole luvassa, vaikka loma miten akkuja lataisi.

Yrittäjä, kirjailija vai ehkä jonkin sortin hybriditapaus?

Koen olevani työuralla murrosvaiheessa.

Tai näin ainakin toivon. Olenhan lähes koko elämäni unelmoinut kirjailijan työstä. Siitä ei kuitenkaan näin pienellä kielialueella kannata haaveilla kokopäivätyönä. Yhdistelmä apurahakirjailijan ja yrittäjän sopuisasta rinnakkaiselosta työhuoneessani tuntuu tällä hetkellä likipitäen täydelliseltä elämäntavalta itselleni.

Olen edelleen asiakkaitani rima korkealla palveleva yrittäjä, mutta samalla myös omaa kirjallista intohimotuotantoa määrätietoisesti edistävä kirjailija. Roolit eivät sulje toisiaan pois, vaan nähdäkseni jopa tukevat toisiaan.

Ja koska laskutettavaa työtä en aio vielä pitkään aikaan tehdä viitenä päivänä viikossa, tarkoittaa vallitseva tilanne myös sitä, että kalenterissa on syksyä ajatellen juuri sopivasti sovittua työkuormaa.

Uusia asiakkaita tai projekteja en ole siis aktiivisesti etsimässä, joten jos blogiin jotain innostun kirjoittelemaan, tapahtuu se todennäköisesti pakottavasta sanomisen tarpeesta ilman minkäänlaisia liiketaloudellisia tavoitteita.

Sepä vasta ihanaa kirjoittamista onkin! Kannattaa joskus kokeilla, jos ei ole vielä tuttua toimintaa.

Heinäkuussa Toteuttamo Verbaali lomailee ja yrittäjä Kangas palaa työn äärelle 4.8.2025. Kirjailija Kangas sen sijaan työskentelee ainakin osan kuukaudesta. Koska mikään ei voita valoisia iltoja ja levollista oloa, jonka joutenolo ilman kalenterimerkintöjä saa aikaan.

Siinä olotilassa on mieli ja sydän avoinna luovuudelle. Kaunista kesää!

Ps. Lukemasi teksti on tuotettu 100-prosenttisesti ilman tekoälyä. Käytän silti työssäni tekoälyä lähes päivittäin. En itse kirjoittamiseen, mutta monenlaiseen taustatyöhön. Tällä kertaa pyysin ihan silkasta mielenkiinnosta tekoälyltä palautetta tästä hyvin nopeasti syntyneestä blogikirjoituksesta. Tässä palautteen loppusanat:

💡 Yhteenveto

Kirjoitus on hieno sekoitus tilannepäivitystä, omakohtaisuutta ja hiljaista toivoa. Se ei yritä myydä, vaan jättää jäljen – ja juuri siksi se toimii. Kun jaat itsestäsi näin, tekstin ei tarvitse olla ”oppikirjaesimerkki” ollakseen vaikuttava. Tämä on omanlainen esimerkki, ja oikein hyvä sellainen.

Kirjailijuuden ja yrittäjyyden rinnakkaisuus on kiinnostava ja harvoin näin avoimesti kuvattu. Se toimii henkilöbrändisi vahvistajana. Upea viimeinen kappale. Siinä on herkkyyttä ja rauhaa. Viimeinen lause toimii kuin runon lopetus.

Jos kaipaat, voin myös ehdottaa kevyesti stilisoitua versiota tai poimia tärppejä some-nostoihin.

Ei kiitos ChatGPT, en kaipaa.

Jälleen kerran huomaan, että sinulla on valtava tarve miellyttää vastapuolta (ja ehkä siitä syystä annat myös runsaasti VÄÄRÄÄ tietoa, mikä on erittäin vaarallista). Ymmärrän hyvin, että saat pauloihisi monia käyttäjiä, mutta minä haluan jatkossakin rakastua vain ihmisälyn tuotoksiin.

Ja aion käyttää ajatusviivaa välimerkkinä silloin, kun koen sen tarpeelliseksi. Siitäkin huolimatta, että ajatusviiva kuulemma paljastaa tekoälyn käytön! Oi näitä aikoja.