Seitsemän mitalia (joista yksi jo hukkunut), viisi juoksupaitaa, kaksi juomapulloa, yksi mikrokuitupyyhe.
Värikäs kirjo erilaisten juoksutapahtumien tunnelmaa ja nautinnollista itsetutkiskelua numerolappu rinnassa.
Lue loppuun
Seitsemän mitalia (joista yksi jo hukkunut), viisi juoksupaitaa, kaksi juomapulloa, yksi mikrokuitupyyhe.
Värikäs kirjo erilaisten juoksutapahtumien tunnelmaa ja nautinnollista itsetutkiskelua numerolappu rinnassa.
Lue loppuun
Takareisissä lyijyä ja pohkeissa spagettia. Siinä kiteytetysti fiilis, jolla lähdin tänään Uusi Lahti -juoksun puolikkaalle, joten eihän siinä hyvä heilunut. Siksi kerronkin ensin omaa juoksuani mielenkiintoisempia terveisiä tapahtumasta.
Reiskan puolimaraton Pyhtäällä. KIRJOITAN paremmin kuin juoksen -kiertueeni seitsemäs ja toiseksi viimeinen etappi. Puhelimen navigaattori antoi ajoajaksi kohteeseen 1.20, joten päiväretki starttasi kotipihasta tasan kello yhdeksän.
Kun lyllertää jossain 14 kilometrin kohdalla ylämäkeen ja alusta asti tihkutellut sade muuttuu yhtäkkiä kunnon kuuroksi ja samalla hetkellä soittimesta pärähtää David Hasselhoffin Looking for Freedom, niin eihän siinä voi muuta kuin nauraa. Mikä mahtava harrastus!
Tiedättehän. Työ, perhe, ystävät, nukkuminen. Siinä ne kenkuimmat intohimoista (oikeastaan minkä tahansa) harrastajaa kroonisesti kiusaavat tekijät.
Pohdin vielä perjantai-iltanakin, pitäisikö Hämeenlinnan kaupunkimaratonin kymppi vaihtaa jälki-ilmoittautumisessa puolimaratoniksi. Että jaksaisiko sitä nyt kymppiä varten Hämeenlinnaan asti ajella. Päätin kuitenkin pitäytyä alkuperäissuunnitelmassa, syistä että:
Heinolan kaupunkipuistojuoksu oli minulle kolminkertainen Mä en oo koskaan -listan lyhentäjä.
Nyt siis olen.
Turun linna keskiaikaisten markkinoiden ja Paavo Nurmi -juoksujen aikaan. Helteistä maratonia on takana reilut 17 kilometriä. Uupunut juoksija makaa taju kankaalla linnan nurmella ja keskiaikainen nunna pitelee juoksijan jalkoja taivasta kohti apua odoteltaessa. Tuo näky syöpynee verkkokalvoilleni pysyvästi. Tämän minä muistan vuoden 2016 Paavo Nurmi -juoksusta.
Jos ei voi panostaa laatuun, voi yrittää panostaa määrään. Bisneksen ohjenuorana kelvoton, mutta taviskuntoilijan kesätreenimotivaattorina vähintäänkin kohtuullinen. Siksi KIRJOITAN paremmin kuin juoksen -kiertue.
No niin. Onneksi laitoin KIRJOITAN paremmin kuin juoksen -kiertueen ohjelmaan klausuulin Oikeudet muutoksiin pidätetään. Sillä niitähän näemmä tulee jo ennen kuin koko kiertue on edes päässyt kunnolla alkuun.