Juoksukiertueen päätös kotimaisemissa: Mies ja rinkka päivän highlight

Takareisissä lyijyä ja pohkeissa spagettia. Siinä kiteytetysti fiilis, jolla lähdin tänään Uusi Lahti -juoksun puolikkaalle, joten eihän siinä hyvä heilunut. Siksi kerronkin ensin omaa juoksuani mielenkiintoisempia terveisiä tapahtumasta.

Erityisesti suuren maailman juoksutapahtumissa näkee jos jonkinlaista osallistujaa. Parhaiten mieleeni on jäänyt Stop global warming -nalle New Yorkista ja akrobaattiryhmä Berliinistä. Ryhmä juoksi lähes koko maratonin näköetäisyydellä minusta, mutta suorituksissamme oli yksi merkittävä ero. Akrobaatit pysähtyivät jokaisen kilometritolpan kohdalla heittämään voltin. Siis aina 42 kilometriin asti. Kiesus!

nykissanallenkanssa

Ilmastonmuutosnalle juoksukaverina Nykissä 2009. (Kuvan irtohihat tuli ostettua New Yorkin maraton-exposta ja olivat käytössä tänäänkin.)

Ennen tätä päivää en kuitenkaan ollut nähnyt ketään juoksemassa törkypainava rinkka selässään. Mutta nyt on sekin nähty.

Uusi Lahti -juoksun puolimaraton oli Läskimaija-bloggaajana tunnetun Jussi Kallioniemen viimeinen pitkä lenkki ennen hurjaa Guinnessin ennätysyritystä Vantaan maratonilla kahden viikon kuluttua. Silloin hänen pitäisi juosta reilut 27 kiloa rinkassa alle edellisen ennätyksen, joka on 4.39. Nopeimmin johdatan teidät aiheen äärelle linkkaamalla taannoiseen Aamulehden artikkeliin.

20160925_115658-1

Nokian virallinen kylähullu valmiina päivän koitokseen.

Tapasin Jussin nopeasti lähtöalueella ja uudelleen vielä maalissa. Hän juoksi tänään rinkan kanssa viitisen minuuttia kovempaa kuin vain viikko sitten Espoossa. Loppuaika oli 2.00.30. Aika, jollaisesta itse vain haaveilen. siis ILMAN rinkkaa. Täysin järjetöntä.

Tuo aika päätyy jo joka tapauksessa Guinnessin ennätyskirjaan, joten vaikka Vantaan yritys jäisikin yritykseksi (mitä en kyllä usko), on Jussi tehnyt jo nyt varsin erikoista historiaa. Iso käsi!

Sain maalissa kokeilla tuota rinkkaa selkääni enkä saanut sitä omin voimin edes ylös. Koska jalkani olivat juoksun jälkeen lyijyä ja spagettia potenssiin kymmenen, en arvannut kokeilla yhtään juoksuaskelta tuon lisäpainon kanssa. Mutta voisin kuvitella, että jo yhden stadionkierroksen tekeminen rinkka selässä olisi ollut äärisuoritus. Että repikää siitä.

rinkkaselassa

Oma juoksu lyhyesti

Olin koko edeltävän viikon kuulostellut itseäni Onko flunssa iskemässä? -hengessä. Nuo oireet ovat tyypillisiä AINA ennen täysmaratonia (pitkälti siis varmasti henkisiä, mutta osin myös harjoittelun keventämisestä ja hiilaritankkauksesta johtuvia), mutta ennen puolikasta niitä ei yleensä aiheettomasti tule. Joten ehkäpä se flunssa ON kohta iskemässä – mikä tarjoaisi pientä henkistä balsamia tämän päivän haavoihin. Olisi syy sille, miksi juoksu tuntui niin huonolta kuin tuntui.

Vaikka jalat olivat alusta asti tönköt ja voimattomat samaan aikaan, päätin silti lähteä juoksemaan niin reipasta vauhtia kuin suinkin mahdollista. Kyllähän nyt kiertueen viimeisen etapin pitäisi olla se nopein. Ajattelin ja toivoin, että loppuaika alle 2.10:n olisi täyttä realismia.

Ensimmäinen vitonen menikin varsin hyvää vauhtia (=liian kovaa) 29.10. Toinen ja kolmaskin vitonen edelleen ihan ok (30.25 ja 31.01). Ei se hyvältä tuntunut, mutta ei ollut tarkoituskaan. Puolivälin krouvissa olin vielä varsin mukavassa ajassa 1.03.

17 kilometrissä 2.10-loppuajan jänis meni ohi vauhdilla, johon minulla ei ollut mahdollisuuksia reagoida. Vasen takareisi oli krampannut hieman aiemmin ja siitä lähtien koko loppumatka oli sitä klassista Via Dolorosaa.

Kun pysähdyin jossain kohtaa hakkaamaan takareiteen eloa, eräs ohitseni juossut vanhempi herrasmies antoi vinkin, että jos takareisi kramppaa, kannattaa vähän matkaa juosta takaperin. En tohtinut kokeilla, mutta ensi kerralla ehkä kokeilen. Vaikka tietenkin toivon, ettei seuraavaa kertaa tule, sillä krampit eivät yleensä minun juoksujani häiritse. Olen juossut 18 puolimaratonia ja kahdeksan kokonaista ja tämä oli elämäni toinen kerta, kun juoksun lopussa krampit kiusasivat. Hieman siis askarruttaa, miksi tänään kävi niin.

En ole ikinä eläessäni nöyrtynyt kävelemään juoksun viimeisellä kilometrillä, mutta nyt tein jopa sen. Takareisi ei vain suostunut yhteistyöhön.

Maalissa kello pysähtyi aikaan 2.13.01. Se on 40 sekuntia nopeammin kuin kiertueen alussa HCR:llä ja samalla myös vaatimaton SB eli season best. Vähimmäistavoite vuoden nopeimmasta puolimaratonista siis nippa ja nappa täyttyi, mutta olisihan sitä toivonut, että kesän juoksut olisivat parantaneet tulostasoa enemmän.

Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että vauhtia saa lisää vain vauhtikestävyyttä harjoittelemalla ja minä olen tämän kesän tietoisesti juossut fiilispainotteisesti mukavuusalueella. Eikä siellä kehity. Ja ehkä sillä orastavalla flunssallakin oli vaikutusta. Tai sitten se on vain tekosyy, jolla yritän selitellä asiaa itselleni – ehkä mitään flunssaa ei tulekaan.

Seitsemän puolimaratonin ja yhden kympin mittainen KIRJOITAN paremmin kuin juoksen -kiertueeni päättyy siis tähän. Jos on fiilistä ja vointia, niin supersympaattisessa Kuivannon Kymppi -tapahtumassa läheisessä Orimattilan pitäjässä voisi vielä marraskuun alussa käydä juoksemassa, mutta sieltä tuskin raporttia kirjoitan. Blogimerkintäni juoksuun liittyen keskittyvät tästä eteenpäin Erään maratoonarin paluu, vol. 2 -kirjoituksiin. Ajatuksissa Tukholma ja päiväys 3.6.2017

Kunhan tässä vähän tokenen, saatan kirjoittaa vielä kiertueesta Mitä jäi käteen -yhteenvedon, jossa luonnehdin lyhyesti tämän vuoden tapahtumien plussat ja miinukset, koska yksi tämän kiertueen tavoite oli tutustua erilaisiin juoksureitteihin tulevaa ennätysyritysjuoksua (vuonna x) silmällä pitäen.

KIRJOITAN paremmin kuin juoksen -kiertue

Helsinki City Run 14.5. (loppuaika 2.13.41)
Forssan Suvi-ilta 18.6. (loppuaika 2.29.59)
Paavo Nurmen puolikas, Turku 2.7. (loppuaika 2.18.09)

Heinolan kaupunkipuistojuoksu 23.7. (loppuaika 2.24.43)
Hämeenlinna (10 km) 30.7. (loppuaika 58.29)
Kangasalan puolimaraton 13.8. (loppuaika 2.22.10)

Reiskan puolimaraton Pyhtäällä 3.9. (loppuaika 2.16.35)
Uusi Lahti -juoksun puolikas 25.9. (loppuaika 2.13.01)

Lämmin kiitos mukana elämisestä tässä projektissa. Niin ja järjettömän isot tsempit Jussille Vantaan juoksuun! Aion seurata juoksun etenemistä silmä tarkkana netistä. Moista herkkua ei joka kisassa tarjoilla.

20160925_142041-1

Rinkan paino piti punnita ja dokumentoida kisajärjestäjien valvovien silmien alla, jotta tulos on kelpoinen Guinnessille.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Juoksukiertueen päätös kotimaisemissa: Mies ja rinkka päivän highlight

  1. Jallu sanoo:

    Tuo Jussi on kyllä huima sissi! Kertaalleen tuli mies ja rinkka mua vastaan kun juoksin itse tänään maraton reitin joka oli omalle kohdalleni vasta toinen marataon. Lahti oli tänään suotuisa kun aika parani kaksi viikkoa sitten juostusta 1. marasta liki 4min. Kiitos mukavasta blogitesktistä.

    Liked by 1 henkilö

    • Terhi Kangas sanoo:

      Onnea Jallu isosti! Hurja suoritus sinulta juosta kaksi elämän ensimmäistä maratonia noin lähekkäin – ja vielä parantaa aikaa jälkimmäisessä. Huikeeta! Itselläni maratonista palautuminen on aina varsin aikaa vievä projekti, joten lienet todella rautaisessa kunnossa. Upeeta!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s