Rakastan testituloksia. Mittaamalla saatu luku on faktaa, vaikka sen voissa paistaisi ja tällaiselle auktoriteettiuskovaiselle yksilölle äärimmäisen arvokasta dataa. Vaikka tietenkin aina voi olla muuttujia, jotka voivat aiheuttaa tilastoihin vääristymiä, mutta sen ratkaisevan kokonaiskuvan kannalta testitulokset ovat varmasti aina varsin lähellä totuutta.

Kerrassaan mainion Liikettä Lahden alueen yrittäjille -hankkeen ensimmäiset testit tehtiin aika tarkkaan puoli vuotta sitten 31. maaliskuuta. Mahdollisuus välipalautteeseen tästä vuoden mittaisesta hankkeesta tarjoutui nyt syyskuun lopulla Matka hyvään kuntoon -testausrekan kiertueella, joka pysähtyi tällä viikolla Lahden satamassa.

Testaus kieltämättä jännitti, sillä kuluneen puolen vuoden aikana merkittävimmät asiat, jotka testituloksiin mahdollisesti vaikuttaisivat eivät olleet suurensuuria, vaan oikeastaan aika pieniä:

• Henkisesti tärkein muutos puolen vuoden takaiseen tulee tässä: Olen lopettanut laihduttamisen. Olen elänyt ihan tavallista arkea ja pyrkinyt syömään fiksusti. Joskus se on onnistunut paremmin ja joskus huonommin. En ole kuitenkaan syyllistänyt siitä itseäni. Tällä yksinkertaiselta kuulostavalla metodilla henkisesti rankat repsahdukset ja syöppökohtaukset ovat (ainakin toistaiseksi) pysyneet kurissa.

• Olen juossut fiilispohjalta ilman sen tarkempia suunnitelmia/ohjelmia. Liikuntaa (pääsääntöisesti siis juoksua matalilla sykkeillä) on kesän aikana ollut huomattavasti enemmän kuin talvella ennen ensimmäisiä testejä. Mutta treenaus ei ole ollut erityisen mietittyä. Olen lenkkeillyt sen verran, että olen jaksanut juosta puolimaratoneja pitkinä lenkkeinä. Siihen päälle pilatesta ja satunnaisia lihaskuntotunteja liikuntakeskuksessa.

• Olen saanut olla poikkeuksellisen terve (ISO PUUNKOPUTUS). Toisen lapsen syntymän jälkeen koko perhettä piinannut jatkuva sairastelukierre tuntuu helpottaneen jokaisella.

• Olen nukkunut paremmin (vieläkään en aina läheskään optimaalisesti) kuin kertaakaan kuopuksen syntymän jälkeen kesäkuussa 2014.

Jo ennen mittauksia tiesin, että elopainoni tulee olemaan suurin piirtein samoissa lukemissa kuin puoli vuotta sitten, koska vaakaa en ole elämästäni hylännyt, vaikka siihen yritänkin nyt suhtautua uudella tavalla. Mutta koska vaa’an lukema on vain osa totuutta, odotin suurella mielenkiinnolla olisiko asennemuutokseni, fiilislenkkeily ja maltillinen arki saanut mitään muutoksia tuloksiin.

Koska kulunut puoli vuotta on siis ollut kaikkea muuta kuin Puolen vuoden superdieetti, mitään ihmeitä en odottanut. Mutta ehkä jotakin, joka motivoisi jatkamaan valitulla tiellä…

1,4 kg vähemmän rasvaa, kilo lisää lihasmassaa!

Siinäpä InBody-mittauksen paras anti itselleni jo tulikin.

Paino oli nyt 64,7 kg, kun keväällä se oli 65,1 kg. Siis vain vaivaiset 400 grammaa vähemmän, mutta kuitenkin laadullisesti jo ihan ok muutos. Nuo muutamat sadat grammat aiheuttivat myös sen, että olen nyt testin mielestä normaalipainoinen, kun maaliskuussa painosarakkeeseen tuli täppä kohtaan YLI. Kiitos siitä.

Muita mielenkiintoisia muuttujia testeistä:

Viskeraalirasvan tunnusluku VFA (se terveyden kannalta tärkeä):
keväällä 72,1
nyt 64,1 (mitä enemmän alle sadan, sen parempi)

Rasvaprosentti:
keväällä 27,4
nyt 25,3 (viitearvo 18 – 28)

Laskennallinen ihannepaino:
keväällä 61,4 kg
nyt 62,8 (eli tällä hetkellä tuohon pudotettavaa rasvaa 1,9 kg)

Aika ison eron on siis rasvan korvautuminen lihaksella tehnyt myös ihannepainoon. Lihaskudoshan on tunnetusti painavampaa kuin rasvakudos ja koska sitä on nyt enemmän, huomioidaan se myös ”ihannepainossa”. Testituloksistani pika-analyysin antanut liikuntahankkeen projektipäällikkö Ahti Romo tosin tässä kohtaa muistutti, ettei tuo laskennallinen ihannepaino ole kovin hyvä mittari. Jos on viiden kilon marginaalissa ihannepainosta ovat asiat kuulemma erittäin hyvin. 

Kuntoluokka (1-5) ja kehonkoostumuksen arvio:
keväällä 3 (keskiverto)
nyt 4 (hyvä)

Kestävyyskunnon kuntoluokka (1-7):
keväällä 4 (keskiverto)
nyt 5 (hyvä)

Tulosten pettymyssarakkeet

Jo viime kevään testeissä ansaitsemattomalta tuntunut tulos oli Kehon kuntoindeksi, joka oli keväällä -0,45 (asteikolla -5 – 5, jossa nolla vastaa keskimääräistä saman ikäisen ja sukupuolen keskimääräistä kehon kuntoa). Tuntui kohtuuttomalta olla miinuspuolella, kun kuitenkaan en hankkeeseen lähtenyt suinkaan miltään sohvaperunatasolta.

Nyt tuo indeksi oli sentään plussan puolella, mutta kuitenkin edelleen vain 0,43. Se on todella suuri pettymys. Olen kuitenkin juossut tänä kesänä kuusi puolimaratonia ja elänyt vähintäänkin kohtuullisen tervettä elämää. Millaista elämää pitäisikään elää, että luvun saisi vitoseen? Tai vaikka nyt edes kolmoseen, tai kakkoseen?

Itse epäilen vahvasti, että tuossa luvussa ”vääristymää” aiheuttaa puristusvoimatesti, joka on itselläni ihan nolon huono ollut molemmilla kerroilla. Nyt tulos jopa yhden yksikön pienempi kuin viimeksi.

Testituloksissa lukee, että kyseinen puristusvoima kuvaa karkeammin myös koko kehon lihasvoimaa. Maalaisjärjellä ajateltuna se kummastuttaa suuresti. On vaikea kuvitella, että se, miten lujaa jaksat kämmenelläsi puristaa, voisi kertoa yhtään mitään muusta lihaskunnosta. Kysyinpä siis tästäkin asiasta liikuntaneuvoja Ahti Romolta.

– Kuntoindeksi on yhteenveto kaikista kolmesta testistä. Testi on erittäin hyvä ja monipuolinen, mutta ei paras mahdollinen kuvaamaan esimerkiksi lihaskuntoa. Testiä suunniteltaessa on ollut tärkeänä tavoitteena myös se, että testit pystyy suorittamaan hengästymättä ja hikoilematta ja tämän vuoksi lihaskuntoa mitataan puristusvoimatestillä. Ja tosiaan maalaisjärkikin sanoo, että puristusvoima ei kerro mitään esim. jalkojen lihaskunnosta vaan kuvaa vain käsien ja yläkehon lihasvoimaa.

No niin, ehkä voin siis elämää tämänkin tiedon kanssa. (Vaikka edelleen kyllä ärsyttää.)

Miten tästä eteenpäin

Liikuntahankkeen ensimmäinen puoli vuotta on ollut hurjan hyvä pohja jälkimmäiselle puolikkaalle, jolla on nyt tarkoitus kiristää ruuvia. Minulla on pitkästä aikaa taas tavoitteellisuutta myös juoksutreeneissä, sillä päiväyksen 3.6.2017 kohdalla kalenterissani lukee TUKHOLMAN MARATON. (Kamalaa ja ihanaa samaan aikaan!)

Uutena juttuna tähän syksyyn tuodaan liikuntaneuvojan kanssa räätälöity tiukka lihaskuntotreeni, jota pyrin kuuliaisesti tekemään AINAKIN kerran viikossa. Arkiruokailuja yritän skarpata entisestään ja tehdä niihin maltillista hienosäätöä ilman, että homma lipsahtaa taas johonkin epätoivoiseen laihdutuskuurimeininkiin.

Kaikkeen tähän suurin haaste löytyy kalenterista. Ei niinkään ajankäytön ongelmista vaan ihan pian alkavasta kaamoksesta. Kerron sen vaikutuksista itseeni joskus toisella kertaa, mutta sanotaan nyt jo tässä yhteydessä, että vuoden pitkä pimeä jakso on aiemminkin onnistunut torpedoimaan monta hyvää yritystäni elää terveempää elämää.

Tuon ilmiön äärellä olen siis nytkin nöyränä enkä uskalla liikaa sille uhitella. Annan kuitenkin pyhästi klassisen suomalaisurheilijan arvokisalupauksen:

Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää.