Marjo Fischeristä piti tulla kemisti, mutta akateeminen maailma tuntui täysin vieraalta. Bussikuskin työn kautta omaa juttuaan etsinyt kauneusalan yrittäjä inspiroituu ihmisistä ja huomaa noin kolmen vuoden välein olevansa uuden edessä.
Vuonna 2005 Marjo Fischer teippautti ylpeänä liiketilansa ikkunoita Espoon Matinkylässä. Uunituoreessa logossa luki Kauneuskeskus Fenix. Eräs naapuruston yrittäjä sattui paikalle ja tokaisi naurahtaen: vai että oikein kauneuskeskus! Äiti ja tytär, toinen on kampaaja ja toinen kosmetologi.
Vaikkei Marjo tuota hetkeä enää aktiivisesti muistelekaan, tulee se välillä mieleen osana Fenixin yritystarinaa. Jokohan nyt, noin 20 työntekijän ja kolmen pääkaupunkiseudulla palvelevan toimipisteen jälkeen nimitys olisi naurajan mielestä oikeutettu?
Jo kosmetologikoulua käydessään Marjo tiesi perustavansa oman yrityksen. Täydellinen nimikin tuli varattua hyvissä ajoin valmiiksi: feenikslinnun nousu tuhkasta uuteen kullanhohtoiseen elämään oli Marjoa inspiroiva metafora. Tuolloin hän ei vielä visioinut pyörittävänsä jonain päivänä näin isoa yritystä, mutta uuden luomisesta alati innostuvalle toiminnan naiselle niin on käynyt osittain ihan sattumalta. Omaa sydämen paloa ja intuitiota kuuntelemalla.
– Alkuun kuvittelin, etten voisi koskaan palkata muita kosmetologeja, koska menettäisin silloin jotakin omasta jutustani. Mutta rinnalle on löytynyt aivan mahtava joukko kauneudenhoidon ammattilaisia, jotka jakavat kanssani samat arvot ja tekevät työtä yhtä suurella intohimolla kuin minäkin, Marjo kertoo.
Jo vuonna 2008 eteen tuli tilanne, jossa kollegan palkkaaminen oli ainoa vaihtoehto, kun Marjo lähti opiskelemaan estenomin tutkintoa ammattikorkeakouluun. Työn ja opiskelun yhteensovittaminen pienen lapsen äitinä oli yhtälö, jonka muisteleminen nostaa hien otsalle Marjolla itselläänkin. Kosmetologikoulun hän oli käynyt tyttärensä vauva-aikana, mutta silloin varauskirjat eivät vielä pullistelleet asiakastöistä.
Mutta siitäkin selvittiin. Kuten kaikesta tähän asti. Ja sitä kaikkea on muuten riittänyt.
Mikä Marjon ja Fenixin oma juttu sitten on? Kaikessa yksinkertaisuudessaan tahto tehdä asiat paremmin kuin muut. Otetaanpa yksi havainnollistava esimerkki.
Asiakkaalle läsnä alusta loppuun
Olet ehkä joskus käynyt kauneushoidossa, jossa kosmetologi poistuu tauolle tai muihin puuhiin, kun naamio on kasvoillasi. Jonkin aikaa yksin hiljaisuudessa maattuasi alat pohtia, että kauankohan aineen piti vaikuttaa. Ei kai se vain unohtanut minua tänne?
Näin ei koskaan käy Fenixissä. Jos asiakas maksaa 90 minuutin hoidosta, häntä palvellaan täydet 90 minuuttia. Voidaan vaikka antaa rentouttava päähieronta sillä aikaa, kun naamio vaikuttaa. Tauot pidetään asiakkaiden väleissä, ei asiakkuuden aikana.
– Matkustan mielelläni ja käyn aina matkoilla paikallisissa kauneushoitoloissa, koska asiakkaana saan yleensä joko hyviä ideoita tai varoittavia esimerkkejä. Ulkomailta on tuotu muun muassa tapamme huomioida asiakasta muutoinkin kuin hoitohuoneessa.
Tämä tarkoittaa, että Fenixissä palvelukokemus alkaa aina siitä hetkestä, kun asiakas avaa ulko-oven ja päättyy vasta, kun asiakas sulkee oven. Marjon mielestä asiakas jätetään niin Suomessa kuin ulkomaillakin aivan liian usein huhuilemaan itsekseen ja siitä hän ei kerta kaikkiaan pidä. Siksi niin ei tehdä koskaan hänen omissa kauneushoitoloissaan.
Melkein akateeminen bussikuski
Uusia kosmetologeja rekrytoidessa Marjon huomio kiinnittyy hakijan persoonaan ja arvomaailmaan. Työn voi oppia tekemällä, mutta oikeanlainen palveluhenkisyys on usein vahvasti sisäsyntyistä. Marjolla itsellään on ollut sisäsyntyinen palo kauneudenhoitoalalle. Kosmetologiksi hän valmistui kuitenkin vasta 30-vuotiaana. Syy on hieman yllättävä: Marjon hyvä koulumenestys.
– Yli yhdeksän keskiarvolla kaikki yllyttivät minua korkeakoulumaailmaan, etteivät älynlahjat niin sanotusti valuisi hukkaan. Kahlasin epätoivoisesti yliopistojen esitteistä jotain minua kiinnostavaa. Hain Helsingin yliopistoon lukemaan kemiaa ja pääsin heti sisään. Lopetin puolen vuoden jälkeen, kun tajusin, ettei se ollut yhtään minun juttuni.
Akateemikon ura tuntui niin väärältä, että seuraavaksi Marjo päätyi ajamaan bussia – ja teki sitä peräti viiden vuoden ajan. Hoitojen yhteydessä asiakkaiden kanssa jutustellessa tämä periodi Marjon historiassa yllättää jokaisen, mutta hän itse pitää bussikuskin työtä parhaana mahdollisena asiakaspalvelun käytännön kouluna.
– Kun kiireinen helsinkiläinen toisensa perään nousee kyytiin kelloaan naputtaen ja kiukkuaa, että bussi on myöhässä, kysytään siinä ihan erityistä palvelualttiutta, että jaksaa hymyillen toivottaa jokaiselle hyvät huomenet, Marjo nauraa rempseästi.
Niin, Marjon nauru. Se on monelle Fenixin asiakkaalle tuttu ja turvallinen ääni. Joskus se saattaa kantautua vaimeana ilmastointikanavia pitkin muihinkin huoneisiin, mutta ketään se ei ole vielä toistaiseksi häirinnyt. Ehkäpä siksi, että se on jotain todella aitoa.
Yrittäjää voimaannuttavat asiakastyöt
Tietynlainen rempseys onkin iso osa Fenixin omaa juttua. Vaikka ihania hemmotteluhoitajakin toki tehdään viihtyisissä tiloissa, tarjoillaan ne tietyllä konstailemattomuudella. Ehkä juuri siksi Fenixin asiakkaissa on paljon miehiä, jotka harvoin haluavat pelkkää ”lätkyttelyä”, kuten Marjo kuvailee vain fiiliksen vuoksi tehtyä hoitoa.
– Muistan kuinka koulussa oikein ohjattiin sellaiseen seesteiseen ja harmoniseen maailmaan, jossa kosmetologi saisi mielellään hukkua tapettiin. Opettelin sitä aikani, mutta se ei vain sopinut minulle. Olen mieluummin aito oma itseni ja sitä haluan myös muilta. Luoksemme tulevat asiakkaat, jotka arvostavat tapaamme toimia.
Marjon tapaan toimia kuuluu myös tietty Halki, poikki ja pinoon -ajattelu. Hän haluaa saada asiat ripeästi valmiiksi ja näkyviä tuloksia. Samaa hakee moni Fenixin asiakas: karvanpoistoa sokeroinnilla, nopeita ja tehokkaita kasvohoitoja, ripsien ja kulmien korostamista arkista ilmettä piristämään. Näitä hoitoja Marjo tekee asiakkailleen edelleen osana yrittäjän monipuolista arkea.
– Asiakastyöt saavat minut aina hirveän hyvälle tuulelle. Minulta on usein kysytty, että koskas rouva toimitusjohtaja siirtyy pelkkiin johtotehtäviin. En ikinä! Hallinnolliset työt voivat olla raskaita ja stressaavia, joten on ihanaa, kun voin terapoida itseäni asiakkaiden parissa, Marjo toteaa jälleen kerran naurun säestämänä.
Hallinnollisia töitä Fenixissä riittää, sillä Matinkylän neljästäkymmenestä neliöstä yritys on kasvanut huimasti. Ensimmäiset kolme vuotta Marjo ja Heidi-äiti tekivät töitä kahdestaan, mutta sitten varauskirjat alkoivat täyttyä turhan pitkälle tulevaisuuteen. Naapurista saatiin 60 neliötä lisää ja palveluihin lisättiin kynsiteknikoiden ja hierojien palvelut. Vuonna 2011 toiminta laajeni Kauniaisiin, josta löytyi omalta tuntuva liiketila.
Viisi vuotta myöhemmin yrittäjän intuitio veti Helsinkiin. Marjo päätti rohkeasti laajentaa aivan kaupungin ytimeen.
Suomen ensimmäiset ylemmät estenomit
Keväällä 2019 Marjon elämässä koitti vauvavuoden jälkeen toiseksi suurin ponnistus, kun Fenix muutti Kampissa tiloihin, jotka Marjo oli halunnut remontoida lattiasta kattoon.
– Mieheni piti minua hulluna, kun hankin niin karmeassa kunnossa olleen liiketilan. Mutta näin heti tilan potentiaalin vanhoine kaari-ikkunoineen. Työtä oli järjettömästi, mutta edelleen päivittäin kiittelen, että lähdin tuohon hulluuteen. Kauneuskeskus on nyt juuri sellainen kuin olen aina halunnut.
Miestä arvelutti yrittäjän venymiskyky arjessa erityisesti siksi, että Marjo istui jälleen kerran myös koulunpenkissä. Kun vuonna 2018 sähköpostiin kilahti ilmoitus estenomin ylemmästä AMK-tutkinnosta, jota olisi tarjolla ensimmäistä kertaa koskaan, ajatteli Marjo itsekin, että ei todellakaan. Tämä into olisi viisainta toppuutella heti alkuunsa.
Lopulta hän kuitenkin laittoi salaa lähipiiriltään hakemuksen vetämään ja kävi pääsykokeissa ajatuksella, ettei varmasti tulisi valituksi. Eipä niin.
Tutkinto oli äärimmäisen vaativa. Moni opiskelijoista otti opintovapaata töistään, mutta silti 29 koulutuksen aloittaneesta aikataulussa valmistui vain viisi. Yksi heistä oli Marjo Fischer. Marjo kuvailee itseänsä hieman jääräpäiseksikin suorittajaksi, joka ei jätä mitään puolitiehen. Sekä opintojen että uuden toimipisteen avajaisten suhteen hän ei halunnut ottaa päivääkään aikalisää, vaikka välillä teki tosi tiukkaa.
Jos vuoden päästä elämä ei olisi tarjonnut jotain vielä kovempaa, olisi kevät 2019 ollut Marjon uran tiukin ajanjakso.
Perheen ehdoilla eteenpäin
Maaliskuussa 2020 eteen tuli tilanne, johon ei mikään käydyistä koulutuksista ollut valmentanut. Yhdessä yössä kalenterista hävisi 80 prosenttia ajanvarauksista. Niin kävi kaikilla muillakin alan yrityksillä. Koronapandemia oli saavuttanut Suomen.
– Silmät pyöreänä tuijottelin tyhjentynyttä asiakaslistaa ja rauhoittelin kosmetologejamme. Lupasin, että korona ei Fenixiä kaada. Olinhan jo monta kertaa mennyt yrittäjänä läpi harmaan kiven. Vaikeudet ovat lamaantumisen sijaan vain nostaneet kunnon taistelutahtoa.
Marjon lupaus työntekijöilleen oli kova, mutta perusteltu. Vaikka vauhdikkaan yrittäjän tekemiset voivat ulospäin näyttää nopeilta käänteiltä, pohtii Marjo aina isoja päätöksiä huolella. Kasvupolulla on aina edetty ilman lainarahaa. Rahat investointeihin on pitänyt olla kerättynä ennen päätöksiä.
Vaikka Marjo on löytänyt hektiseen arkeensa myös kyvyn levätä ja palautua, tunnistaa hän uudistumistarpeessaan kolmen vuoden syklin. Juuri sen verran hän yleensä saa oltua paikoillaan, mutta sitten on saatava uutta haastetta, joka motivoi eteenpäin.
Taloudellinen turva pitää tekemisessä olla ihan jo tyttärenkin vuoksi. Marjo ei halua testamentata lapselleen yritystä, jossa äiti on koko elämänsä sinnitellyt köyhyysrajalla uupumisen partaalla. Sitäkin yrittäminen Suomessa voi valitettavasti tarkoittaa.
– Fenix on perheyritys, joka on alkanut nyt jo töitään vähentäneen äitini kampaamotoiminnasta, mutta en silti halua luoda paineita tyttärelleni. Hän tekee omat elämänvalintansa. Jos hän ei aikanaan halua jatkaa liiketoimintaa, löytyy jatkaja hyvälle yritykselle varmasti muualta.
Marjon iloksi teini-ikäinen tytär on jo oma-aloitteisesti kysellyt, että mitä kaikkea yrittäminen alalla vaatii. Fenixin tapauksessa vaatimuslistalle pitänee lisätä kyky sietää äitiä, joka tuskin koskaan pystyy täysin luomaan yrittäjän nahkaansa, ei edes eläkkeellä.
– Voin hyvin kuvitella kuinka joskus vuosikymmenten päästä tyttäreni huokailee, että taasko tuo emerita kynkkää tänne keppinsä kanssa kyttäämään, Marjo nauraa jälleen kerran hersyvästi.
Sitten Marjo vakavoituu. Fenixissä päätöksiä tehdään toki aina asiakkaita ajatellen. Se mikä on parhaaksi asiakkaille, on parhaaksi myös yritykselle.
Juuri nyt tällä elinvoimaisella yrittäjällä riittää annettavaa vielä vuosiksi eteenpäin.
kuvat: Suvi Sievilä, Suvi Sievilä Photo / Grafia
Yritystarina on kirjoitettu kesällä 2020 Kauneuskeskus Fenixin 15-vuotisen taipaleen kunniaksi. Tutustu yritykseen tarkemmin Fenixin nettisivuilla
