Takinkääntö Kangasalan puolimaratonilla – rakastan tätä puuhaa sittenkin

Kun lyllertää jossain 14 kilometrin kohdalla ylämäkeen ja alusta asti tihkutellut sade muuttuu yhtäkkiä kunnon kuuroksi ja samalla hetkellä soittimesta pärähtää David Hasselhoffin Looking for Freedom, niin eihän siinä voi muuta kuin nauraa. Mikä mahtava harrastus!

Koska koko muu perhe oli tällä viikolla nautiskellut kesäflunssan oireista, olin lähes satavarma, että Kirjoitan paremmin kuin juoksen -kiertueeni kuudes etappi Kangasalla jäisi juoksematta. Oikeastaan lähes toivoin niin käyvän, sillä jostain syystä mielenkiinto koko kiertuetta kohtaan on tällä viikolla ollut olematonta.

Mutta ihme ja kumma, heräsin lauantaiaamuun terveenä kuin pukki, joten ei muuta kuin tavaroita pakkamaan. Tällä kertaa – ja itse asiassa ensimmäistä kertaa ikinä – lähdin numerolappujuoksuretkelle aivan yksin. Ei juoksuseuraa sen paremmin kuin saatto/huoltojoukkojakaan. Sade piiskasi ikkunaan koko ajomatkan, tuuli tuiversi ja auton lämpömittari näytti kolmeatoista. Suomen kesä.

Koko automatkan kärsin suuren luokan ketutuksesta. Otti päähän koko himputin kiertue, jonka hetken mielijohteesta olin ideoinut toukokuussa HCR:n jälkimainingeissa. Kuudennella etapilla oli ilmassa jo selkeää kyllästymistä koko touhuun. Miksi ihmeessä tehdä numeroa siitä, ettei jaksa juosta lujaa? Lukeekohan näitä tapahtumaraporttejakaan kukaan muu kuin isäni ja äitini? Firman juoksupaita, josta olin ollut julmetun innoissani, tuntui tasan typerältä ja tällekin kesälauantaille olisi totta vieköön ollut muutakin ajanvietettä.

Koko kiertuehan oli perheelliseltä ihmiseltä todella itsekäs päähänpisto. Uuden omakotitalon pihamaalla moni projekti on tänä kesänä lykkääntynyt, kun äiti on ollut juoksemassa. Kiitos sinä elinkautiseen kanssani lupautunut mahtava kaksilahkeinen, että jaksat näitä minun kotkotuksiani! Lupaan, että tämä ei toistu. Ensi kesälle keksin varmasti ihan uusia älyttömyyksiä.

Vaarallisia ajatuksia koleudessa

Kangasalan puolimaratonin tapahtumakeskuksena toimi paikkakunnan uusi ja upea uimahalli Kuohu. Sen pukuhuoneet olivat jo täyttyneet juoksijoista, kun itse pääsin paikalle.

Jotain käsittämätöntä tapahtui. Ketutus oli ilmeisesti pudonnut juoksuvarusteistani parkkipaikalle! Aloin päästä fiilikseen ihan väkisin. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja valmistautuivat kaikessa rauhassa juoksemaan. Nimenomaan. Juoksemaanhan tänne oli tultu eikä itkemään kurjaa kesäsäätä. Kiitos muistutuksesta.

20160813_115705

Lähtökarsinassa kertakäyttösadetakki toi lämpöä. Maratonlaivalta vuonna 2007 ostettu luottojuoksulippis kulkee mukana niin sateessa kuin paisteessa.

Ajatuksena oli hölkkäillä tänään pitkänä lenkkinä noin 2,5 tunnin loppuaikaan. Pitkään juoksu etenikin sitä vauhtia ja mieleen hiipi vaarallinen ajatus. Tällaista hissutteluahan sitä jaksaisi vaikka miten pitkään. Varmaan vaikka kokonaisen maratoninkin?

”Ehei Telluseni, sinä ET halua lähteä maratonille ilman kunnollista treeniä. Se on sinulle omalla tasollasi kunnolla treenanneenakin riittävän suuri pala haukattavaksi, joten älä edes kuvittelekaan moista vasemmalla jalalla juostua maratonia”, vastasi kuitenkin järki nopeasti.

Hyvä on. Ei sitten.

Maraton pyöri mielessäni juuri tämän juoksun aikana (tosin valehtelisin, jos väittäisin, etten sitä muiden juoksujen aikana olisi yhtään miettinyt) siksi, että tänään muutamaa tuntia myöhemmin pamahtaisi HCM:n lähtölaukaus. Täydelle matkalle olisi totta vie toivonut vähän mukavampaa juoksusäätä. Iso käsi jokaiselle, joka tänään Helsingissä saapuu maaliin.

20160813_123522

Reitti oli maaseutumaisemavoittoinen. Tuntui rankalta, vaikkei nousua sykemittarin datan mukaan lopulta niin kauheasti ollutkaan. Epäilen mittausvirhettä.

Koska sää siis oli tuulinen, vetinen ja kolea, oli lähtökarsinassa vähän viluttanut ja olin pohtinut, olisiko sittenkin pitänyt laittaa pitkähihaista päälle. Moni näytti niin tehneen, olipa jollain juoksupipo ja hanskatkin tuulipuvun kaverina. Kuitenkin jo kilometrin kohdalla kiittelin, etten ollut tälläkään kertaa ylireagoinut, sillä juostessa on hyvin harvoin kylmä.

Sää tuntui itse asiassa pitkään varsin mukavalta. Vasta kun kunnon sadekuuro kasteli koko juoksijan vaatekerran ja tossut, alkoi vähän viluttaa. Siinä kohtaa päätin laittaa vähän pökköä pesään. Hieman reippaampi juoksuvauhti pitäisi lämpimänä. Ja ajatus Kuohun saunasta, johon juoksun päälle numerolapulla pääsisi ilmaiseksi, pisti vauhtia entisestään.

Ilahduttavaa cross kitcheniä

Mistä juuri tämä juoksu jää mieleeni? Mikä täällä oli erilaista kuin muualla? Partiolaiset. Heitä (siis aikuisia, ei pikkulapsia) oli värvätty reitin varrelle huoltohommiin ja liikenteen ohjaajiksi. Ensimmäinen kaulasta bongattu sininen huivi läikäytti sydäntä mukavasti. Mikä loistoidea! Pitkän linjan (entisenä) partiolaisena olen itsekin osallistunut vaikka minkälaisiin talkoopuuhiin lippukunnan kirstun kartuttamiseksi. Juoksutapahtuman järjestelyissä avustaminen ei todellakaan ole hölmöimmästä päästä projekteja.

Turussa kuntoilun kanssa paiskasi kättä keskiaikakulttuuri, Kangasalla partio. Upeaa cross kitcheniä. Ja kaiken lisäksi sinihuivinen väki jaksoi kannustaa juoksijoita ihanasti. Muutenkin säähän nähden reitin varrella oli varsin kiitettävästi kannustusta. Iso kiitos siitä jokaiselle sadetakki päällä tien poskessa taputtaneelle.

Tarkemmin ajatellen partiossa ja juoksuharrastuksessa on aika paljonkin samaa. Siis asennetasolla. Partioleiri tai juoksutapahtuma ei kumpikaan mene pilalle sään takia. On tietysti mukavaa, jos sää on hyvä, mutta jos ei ole, niin sitten ei ole. Aina pelataan niillä korteilla, jotka käteen on jaettu.

Maalissa olin tänään ajassa 2.22.10. Juoksun kruunaaminen hienossa uimahallissa (ja sen saunassa!) oli vielä parempaa kuin olin reitin varrella fantasioinut. Todella loistavaa katetta ilmoittautumismaksulle. Olin etukäteen päättänyt, että jos Kuohussa on kylmävesiallas, menen vetreyttämään väsyneitä jalkojani sinne. Allas oli, mutta sitä parhaillaan huollettiin, joten oli pakko tyytyä pienen uinnin päälle lillumaan 30-asteisessa monitoimialtaassa, jossa oli hartioita hierovat tykkisuihkut (vai mikä lie niiden virallinen nimi onkaan).

20160813_142523

Kotiin lähdin ajelemaan täysin eri fiiliksissä kuin aamulla. Tämän aamun energiatasolla ja tässä säässä olisin takuulla kotona juossut tasan nollan kilometrin lenkin. Nyt tähän koleaan lauantaihin tuli kuitenkin ihan kelpo lenkki. Mutta sen verran koville tämä kyllä otti, että vannon, etten juokse enää askeltakaan 38-vuotiaana.

Täytän huomenna 39.

KIRJOITAN paremmin kuin juoksen -kiertue tällä hetkellä

Helsinki City Run 14.5. (loppuaika 2.13.41)
Forssan Suvi-ilta 18.6. (loppuaika 2.29.59)
Paavo Nurmen puolikas, Turku 2.7. (loppuaika 2.18.09)

Heinolan kaupunkipuistojuoksu 23.7. (loppuaika 2.24.43)
Hämeenlinna (10 km) 30.7. (loppuaika 58.29)
Kangasalan puolimaraton 13.8. (loppuaika 2.22.10)
Pyhtään puolimaraton 3.9.
Uusi Lahti -juoksu 25.9.

 

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Takinkääntö Kangasalan puolimaratonilla – rakastan tätä puuhaa sittenkin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s