Osallistuimme graafikkokumppanini Petrin kanssa helmikuussa Markkinointi-iltamiin. Tapahtuma on pienyrittäjille suunnattu maksuton teemailta, jonka koruton slogan kuuluu Yrittäjä, tee nyt v**tu edes jotain – Markkinoi, älä marise.

Sen ykköspuuhamies Pasi Rautio lupaa tarjota tapahtumakiertueellaan konkreettista markkinointiopastusta ja kannustavaa takapuolelle potkimista. Aivan mahtavaa!

Siltä varalta, että sisältö olisi markkinoinnin ammattilaiselle lähinnä vanhan ilotonta kertausta, olin myynyt kiertueelta jutun Kauppalehteen. Näin ilta Hyvinkäällä ei missään tapauksessa olisi ainakaan hukkareissu, vaan vähintäänkin freelance-toimittajan työkeikka.

Mutta ilta tarjosi onneksi paljon enemmän kuin ainekset yhteen lehtijuttuun. Sisällöllisesti illan anti oli pitkälti tuttua, mutta itseeni kolahti erityisesti Raution tapa tarjoilla se. Kerrassaan mainio persoona lavalle yleisöään inspiroimaan! Olisin voinut kuunnella häntä tuntitolkulla oikeastaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Itseäni ilahdutti kovasti myös se, että Rautio oli uusi tuttavuus. Tietyt markkinointialan gurut ovat kasvojensa kanssa tulleet jo niin tutuiksi, ettei heidän esiintymisensä enää jaksa erityisemmin sykähdyttää, vaikka asiaa puhuvatkin. Pasi Rautio sykähdytti.

Pureskelimme illan antia sydän innosta pamppaillen Petrin kanssa jo kotimatkalla Hyvinkäältä Lahteen. Yksi Raution illan teeseistä oli se, että toimeen pitää tarttua nyt eikä viidestoista päivä. Niinpä mekin naulasimme saman tien kalentereihimme ajan, jolloin yhteismarkkinointikampanjamme suunnittelu alkaisi. Ideoita sinkoili tietysti jo auton etupenkillä: osa täysin kelvottomia, osassa selkeää timanttipotentiaalia. Niitä pitäisi päästä jalostamaan mahdollisimman nopeasti, nyt kun into oli piukassa.

Video edellä nettiin

Tapasimme sovittuna ajankohtana ja teimme alustavan suunnitelman siitä, mitä kampanjamme pitäisi sisällään. Videon tekeminen omin voimin kutkutti, sillä videon voimasta oli ollut illan aikana paljon puhetta, kuten myös siitä, että myös raffimmat toteutukset voivat olla täysin toimivia. Videon ei aina tarvitse olla tv-mainostasoista ison budjetin tuotantoa.

Tekisimme siis ehdottomasti sellaisen. Minä käsikirjoittaisin ja Petri hoitaisi teknisen toteutuksen. Ammattilaistason videokuvauskalustoa meillä ei tokikaan omasta takaa ollut, mutta Petrin valokuvausammattilaisen järjestelmäkameralla pystyisimme kuvaamaan tähän tarkoitukseen riittävän tasokasta jälkeä. Ja simppelin editointiohjelman haltuunotto ei Petrin kaltaiselle tietokoneorientoituneelle tekijälle olisi suurikaan temppu.

Tavoitteena ei siis ollut sliipattu mainosvideo, jonka voisi lähettää Cannesiin. Videopätkän suurimpana funktiona olisi fiiliksen luominen. Kasvomme liikkuvassa kuvassa näyttämällä toivottavasti onnistuisimme välittämään tunnelman, että olemme helposti lähestyttäviä, itse asiassa varsin mukiinmeneviä tyyppejä, joiden kanssa on kiva tehdä töitä. Mielestämme se on yhteistyössä aina iso arvo.

Kampanjan toinen pääelementti olisi yhteinen nettisivusto, jolla esittelisimme yhdessä tekemiämme töitä. Sekä videota että nettisivustoa olisi helppo jakaa kustannustehokkaasti sosiaalisessa mediassa ja ne tukisivat aidosti toisiaan. Tässä kohtaa iski kuitenkin paha jumi. Mikä ihme tuon sivuston nimi olisi? Millaisilla hakusanoilla potentiaalinen yhteinen asiakkaamme voisi tällaista kahden pienyrittäjän muodostamaa työparia netistä etsiä?

Emme antaneen jumin lannistaa, vaan luotimme siihen, että nimi kyllä löytyisi, kun aika olisi. Sen ei tarvitsisi rajoittaa sisällönsuunnittelua tässä vaiheessa.

Tähän asti pääsimme siis ilman välitöntä synnytystuskaa. Sitten tuli kevät. Pari haparoivaa videon käsikirjoitusversiota kulki sähköpostiemme välillä – ensimmäinen ajatus korvautui toisella – mutta siihen se sitten jäikin. Molempien työkalenterit alkoivat täyttyä vauhdilla, josta pienyrittäjä ei kehtaa ääneen valittaa.

Kissa pöydälle hässäkän jälkeen

Teimme molemmat tahoillamme omien asiakkaidemme töiden parissa niin pitkiä työpäiviä, että paukkuja oman markkinoinnin suunnitteluun – saati toteutukseen – ei kerta kaikkiaan jäänyt. Markkinointi-iltamissa maalaillut pienyrittäjän markkinoinnin esteet, joista ajanpuute ehkä yksi suurimmista, alkoi heijastua piruksi seinälle. Ärsytti julmetusti, koska itsestähän se on lopulta kiinni. Ajanpuutteeseen vetoaminen on tekosyistä kaikkein mielikuvituksettomimpia.

Se, joka haluaa (ja näkee tekemisen arvoiseksi), myös tekee. Me ehdottomasti halusimme, mutta emme silti tehneet. Teimme laskutettavia töitä ja yhteismarkkinointi siirtyi Sitku-sarakkeeseen.

Tapasimme myöhemmin keväällä erääseen yhteiseen työprojektiin liittyen. Vähän hävettikin nostaa kissa pöydälle, koska projektimme oli painunut unholaan kuin itsekseen, ei suinkaan niin, että olisimme yhteisesti tehneet päätöksen, että sitä ei toteutettaisikaan.

Sitten ne sanat oli vain sylkäistävä ulos. Mitenkäs muuten se meidän yhteismarkkinointikampanjamme?

Palasimme nöyrin mielin asian äärelle ja totesimme, että molemmilla oli tarkoituksena tehdä töitä myös heinäkuussa. Jos pienyrittäjä ei edes heinäkuun työkalenteriin saa mahdutettua oman yrityksen markkinointia, ei se sinne todennäköisesti minkään muunkaan kuukauden kohdalle mahdu.

Päiväyksen 12.7. kohdalle kirjoitimme siis YHTEISMARKKINOINTIVIDEO niin isoin kirjaimin, ettei sille päivälle muuta enää mahtuisi. Tuolloin video syntyisi. Ei mukinoita.

Mitä 12.7. tapahtui,  sen voit lukea tarinan osasta 2.

---

Ps. Markkinointi-iltamat lähtee tänä syksynä uudelle kiertueelle. Jos olet kohderyhmää ja kiertue pysähtyy mielekkään matkan päässä itsestäsi, tähän todellakin kannattaa sijoittaa ajallisesti yksi syksyinen ilta.