Kun elämä häiritsee harrastusta

Tiedättehän. Työ, perhe, ystävät, nukkuminen. Siinä ne kenkuimmat intohimoista (oikeastaan minkä tahansa) harrastajaa kroonisesti kiusaavat tekijät.

Ei vainenkaan. Tänä kesänä juoksuharrastukseni ei ole erityisen intohimoisella tasolla, joten KIRJOITAN paremmin kuin juoksen -kiertueen etappien sisällyttäminen muun elämän kanssa sopusointuun on ollut tähän asti kohtuullisen vaivatonta. Olen treenannut tasan silloin kun olen ehtinyt ilman mitään suunnitelmaa.

Toista on silloin, kun harjoittelu on tavoitteellista ja erityisesti silloin, jos tavoitteena on maraton. Viikon pitkä lenkki jyrää silloin helposti monia asioita alleen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen lähtenyt lauantai-illan illanviettoon autolla, jotta olisin sunnuntaina varmasti juoksukunnossa. Mutta kertaakaan ei ole kaduttanut. Lenkki on aika usein krapulaa mukavampi elämys.

Neljä puolimaratonia ja yksi kymppi on nyt siis suoritettu toukokuussa tehdyn suunnitelman mukaan. Edes yhtään kesäflunssaa ei ole tullut kiertuetta häiritsemään.

Mutta kiertueen loppupäähän tulikin sitten vähän tenkkapoota. Seitsemäs juoksu on itse asiassa alusta asti ollut kiertueohjelmassa ehdollisena näin:

Tallinnan puolimaraton 11.9.*

*Tallinnan reissu vielä pienellä kysymysmerkillä. Jos ei toteudu, niin samana päivänä juostaan Lasse Viren -juoksu Myrskylässä.

Nyt tilanne on sitten sellainen, ettei toteudu Tallinna eikä sen paremmin Myrskyläkään, sillä tuolle päiväykselle tuli ohittamaton mökkibilekutsu. Näin heikko sitä on ihmismieli.

Itse asiassa ajatuksen mahdollisesta Tallinnan reissusta olimme jo ennen mökkikutsuakin mieheni kanssa haudanneet. Tarkempi tutustuminen Myrskylän Lasse Viren -juoksuun oli osoittanut, että kyseessä on juuri sellainen ”liian pieni juoksutapahtuma”, jossa kaikki juoksevat lujaa. Kuten Heinolassa. Se ei siis erityisemmin houkuttanut, joten mökkikutsulle oli helppo sanoa Kyllä kiitos, tulemme oikein mielellämme. Voin oikeastaan ihan hyvin juosta jonain toisena päivänä.

Siispä netti auki ja korvaavaa tapahtumaa metsästämään. Ajankohdallisesti sen olisi oltava 3.9. sillä muut viikonloput koko loppukesän ja alkusyksyn osalta onkin jo myyty tavalla tai toisella.

  • 3.9. puolikas Kuopion maratonin yhteydessä – liian kaukana, hotelliyötä ei tähän keikkaan saa liittyä
  • 3.9. puolikas Vaasan maratonin yhteydessä – sama kuin edellä

Kas siinä tuon päiväyksen hieman isommat tapahtumat, joissa siis myös puolimaraton matkana tarjolla. Vaikka Heinolan jälkeen vannoinkin, että todella pieniin tapahtumiin en ainakaan yksin ilman juoksuseuraa lähde, niin nyt sitten kuitenkin lähden. Ei vain osunut vaihtoehtoja.

Ilmoittautuminen päiväykselle 3.9. on nyt tehty niinkin eksoottiseen tapahtumaan kuin Reiskan maratonille Pyhtäälle. Ajomatkaa tulee aika tarkkaan sata kilometriä, joten tämän voi vielä toteuttaa päiväreissuna. Lisäksi puolimaratonissa on ihan hauska pikantti yksityiskohta. Se juostaan paikasta A paikkaan B, ei siis yhtenä kierroksena niin, että maali ja lähtö ovat toisiaan lähellä. Lähtöpaikalle onkin järjestäjän puolesta bussikuljetus!

Kaksi elämäni hienointa juoksukokemusta ovat olleet juurikin yhteen suuntaan kulkevia reittejä, joissa lähtö on kaukana maalista. Toinen New Yorkissa ja toinen Ranskan Rivieralla (en koskaan unohda sitä hajua, joka bussilastillisesta maratoonareita irtosi välillä Cannes-Nizza. Voi bussikuski parkaa!). Jotenkin ehkä on nyt sellainen kutina, ettei Pyhtää välttämättä aivan yllä samoihin juoksuelämyksiin, mutta toki avoimin mielin matkaan lähdetään!

Tällaiseksi siis KIRJOITAN paremmin kuin juoksen -kiertue lopulta muotoutui:

Helsinki City Run 14.5.
Forssan Suvi-ilta 18.6.
Paavo Nurmen puolikas, Turku 2.7.
Heinolan kaupunkipuistojuoksu 23.7.
Hämeenlinna (10 km) 30.7.
Kangasalan puolimaraton 13.8.
Pyhtään puolimaraton 3.9.
Uusi Lahti -juoksu 25.9.

Kolme puolimaratonia jäljellä ja sitten tämä hassutus on ohi. Sitten onkin pikkuhiljaa jo aika miettiä, millaisella strategialla lähden lähestyvää kaamosta kohtaamaan ja millainen on juoksukesä 2017 ajatuksissani.

Ajatuksia on jo nyt paljon, mutta vielä ei ole aika lausua niitä ääneen…

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s