Facebookin puolella on näin lokakuussa paljastettu kysymys kerrallaan juhlavisani oikeita vastauksia. Tässä kooste kysymyksistä 6-10. Toteuttamo Verbaali on nyt 10-vuotias.

Kuudes kysymys oli tämän visan tylsin:

Lopultahan yhtiömuodolla ei ole ihan kauheasti merkitystä, mutta sitten taas saattaa ollakin. Erityisesti markkinoinnin maailma on sellainen, että joskus vakuuttavuutta tuo hassusti myös kirjainlyhenne firman nimen perässä. Näin voi käydä esimerkiksi kilpailutustilanteissa, joissa potentiaalinen asiakas ei ehkä tunne kaikkia kilpailutukseen osallistuvia tekijöitä vaan luo mielikuvaa yrityksistä erilaisten lähteiden perusteella.

Osittain tästä syystä Toteuttamo Verbaali on nykyisin osakeyhtiö. Syitä on toki muitakin, mutta niistä en lähde tässä kohtaa luennoimaan, koska oletettavasti teema ei kovin laajalti kiinnosta.

Aloitin kuitenkin kommandiittiyhtiönä, koska en ollut halukas investoimaan omasta pussista 5000 euron osakepääomaa, jollainen vielä tuohon maailman aikaan tarvittiin. Nykyisinhän osakeyhtiön voi perustaa kokonaan ilman pakollista osakepääomaa.

”Jos haluut voida paremmin, ajattele fressimmin. Kun haluut voida paremmin, ajattele fressimmin.” 

Näin kuului Ankara Designin Annan säveltämä ja toteuttama, minun käsikirjoittamani jingle asiakkaan radio- ja tv-spotteihin.

Tähän kysymykseen oikean vastauksen tarjoilee siis vastausvaihtoehto 2.

Alun perin Fressi lähti vuonna 2018 Merkityskirjojen kumppaniksi, kun toisinkoisemme Helmeri Hessunpoika löytää lajinsa -kirjalle etsittiin Merkityskummeja. Tämän myötä konseptoimme Annan kanssa Fressin silloisen lapsiparkkitoiminnan täysin uusiksi.

Kaikkiin lapsiparkkeihin tuli käyttöön Helmerin touhupassit ja minä suunnittelin ja ohjeistin kuukausittain vaihtuvat teematouhut keskuksiin. Isämiehemme alkoi mm. blogata Fressin blogissa ja Lehmusvirran sporttiperhe näkyi monin tavoin lapsiasiakkaille.

Seuraavana vuonna yhteistyö laajentui Lasten Fressi -touhuista aikuiskohderyhmään.

Kyseinen vuosi oli Fressin 40-vuotisjuhlavuosi ja sen kunniaksi syksyn markkinointi teemoitettiin 40-vuotistunnelmissa. Teimme yhdessä Annan (Ankara Design) kanssa mm. uniikin juhlalehden, jota jaettiin liikuntakeskuksissa ja syksyn kampanjan tähdiksi etsittiin 40-vuotiaan Fressin ikätoveriasiakkaita. Mukaan valituista asiakkaista tehtiin myös omat videot, joissa päätähdet kertovat omat hyvinvointitarinansa.

Tällä Lassen videolle on kertynyt jo noin 51 000 katselua. Videot kuvasi ja editoi Inspiroiva Creative.

Samana vuonna aloimme suunnitella vuodelle 2020 ihan erilaista luovaa mainoskamppista, jossa ei näytettäisi yhden ainutta treenaavaa ihmistä (kuten toimialalla on ollut tapana palvelujaan markkinoida), vaan keskityttäisiin korvien väliin eli hyvinvointia lisääviin ajatuksiin.

Sillä onhan kokonaisvaltainen hyvinvointi vahvasti kehon ja mielen yhteispeliä. 

Luovalta ideapajaltani syntyi Fressin kynä -kampanja, jossa hyvinvointia estäviä ajatuksia korjattiin fressimmiksi.

Luotimme siis täysin sanojen voimaan. 

Kampanja lähti tammikuussa 2020 pyörimään ulkomainonnan lisäksi televisiossa, radiossa, printissä ja verkossa. Ankara Design teki tarvittavat visualisoinnit sekä korvamatomaisen jinglen ja liikkuvissa kuvissa toteutusvastuu oli jälleen Inspiroiva Creativella.

Sataprosenttisesti siis lahtelaista työtä koko valtakunnallinen kamppis. 

Asiakas ehti alkuvuoden aikana saada kampanjasta aivan valtavasti palautetta: uudenlainen lähestymistapa liikuntakeskuksen markkinointiin oli huomattu ja oivalluksia oli tapahtunut. Itsellänikin osui linkkarissa silmään jonkun kuvaama bussinkylki, jonka yhteydessä oli pohdinta, että kukahan tämän nerokkaan kampanjan on suunnitellut. (Ilmoittauduin totta kai – koska kukas se kissan hännän nostaa…)

Tuo kampanja ja sen luova idea on kiistatta yritykseni hienoin referenssi, josta olen edelleen superylpeä. Se kuvastaa erinomaisesti omaa tapaani ajatella ja luoda uutta.

Vaan mitä sitten tapahtuikaan?

No, tuli maaliskuu ja se K-kirjaimella alkava perkele, joka lamautti kaiken. Liikuntakeskukset suljettiin, kampanjointi keskeytettiin ja yhteistyömme päättyi säästöpaineiden alla. Shit happens.

Vuonna 2017 ilmestyi esikoislastenkirjani Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana, joka kustannettiin Toteuttamo Verbaalin aputoiminimellä Verbaalin Merkityskirjat.

Vuotta myöhemmin päätimme kuvittaja-Annan kanssa laittaa isomman vaihteen silmään ja perustaa yhteisille lastenkirjoillemme oman kustantamon ja Merkityskirjat Oy syntyi.

Ensimmäisen kirjan teema oli meille tekijöille ”hulluina kissanaisina” erittäin läheinen ja merkityksellinen: eläinsuojelutyö – ja nimenomaan ihanien löytökissojen tarinaa kertoen. Onhan kissakriisi valitettavasti edelleen vuosittainen sivistysvaltiomme häpeäpilkku. SEY Suomen eläinsuojelun (joka oli kirjamme järjestökumppani) mukaan Suomessa hylätään joka vuosi lähes 20 000 kissaa.

Kirjassa kroonista kissakuumetta poteva Helga pääsee vierailulle Kehräkummun kissataloon, jossa alkaa ystävyys Hugo-kissan kanssa.

”Minun nimeni on Elliweera Esmeralda ja tässä on Hugo, meidän karvainen talkkarimme. Monet kissat tulevat ja menevät. Osa on vain hetken aikaa eksyksissä kotoa, mutta Hugo ei lähde täältä kulumallakaan.”

Näin Kehräkummun ovella Helgaa, Helmeriä ja isä-Hessua tervehtii kissatalon emäntä.

Kuinka sitten lastenkirjan hahmojen nimet syntyvät?

Yleensä ne vain ”putkahtavat” jostakin. Nimi tuntuu jostain syystä alusta asti oikealta. Esimerkiksi Helga Hidalmiinan lukitsin päähenkilön nimeksi jo hyvin varhain. Helga on kaunis ja perinteinen nimi kalenterista, mutta Hidalmiina taas hyvin erikoinen, päähäni putkahtanut täysin fiktiivinen nimi.

Hieman samaan tapaan minulle jostakin annettuna tuli Elliweera Esmeralda. Se vain kuulosti heti täydelliseltä lastenkirjan kissatalon emännältä. Kirjoitusasun W oli tärkeä.

Lastenkirjassa superjännittävää ja kiehtovaa on se, että vaikka minä päätänkin hahmon nimen, Anna kuvittajana luo hänet lopulta ”todelliseksi”. Elliweera Esmeralda näyttää mielestäni juuri niin rakastettavalta ja lempeältä kissaihmiseltä kuin toivoinkin.

Jokaisesta myydystä kirjasta tilitimme peräti seitsemän euroa järjestökumppanillemme eläinsuojelutyöhön. Vuosien varrella löytöeläinten pottiin kertyi huikeat 8029 euroa.

Kiitos kaikille upeille kirjan ostajille!

Rahallista tukeako pienyrittäjän bisneksiin? Ei kuulkaas ole mikään selviö tämä homma. Mutta kun sinnikkäästi hakee ja hyvin perustelee, niin toisinaan osuu ja uppoaa.

(Tällä hetkellähän kirjoitan muiden töideni ohella elämäkertateosta, johon olen saanut lukemattomien hylsypäätösten jälkeen KIRJAILIJA-APURAHAA. Se on tosin henkilökohtainen apuraha, mutta kuitenkin. Tämä yrittäjyys on hyvin henkilökohtaista.)

Verbaalivisan tukimuotoja koskevaan kysymykseen oikeita vastauksia ovat 1, 2 ja 4. Niistä seuraavaksi pieniä tarinoita.

Tekesin innovaatiosetelin avulla pääsin pyörittelemään Merkityskirjojen liikeideaa astetta tarkemmin. Ja tarpeeseen tuli, sillä lopulta toteutuksesta tuli hieman erilainen kuin ensimmäisissä visioissani. Nykyisin innovaatiosetelin myöntämisperusteissa painaa myös idean kv-kelpoisuus. Vuonna 2017 sitä ei onneksi vielä ollut, sillä vaikka Annan kanssa ihan hulluja juttuja visioimmekin Think big -asenteella, ei maailmanvalloitus ollut sentään ensimmäisenä mielessä.

Keväällä 2020 koronan vuoksi yritykseni liikevaihto laski pyllymäkeä niin vauhdilla, että olin oikeutettu Lahden kaupungin kertaluontoisesti myöntämään 2000 euron mikroyrittäjätukeen.

Kaikki yrittäjät tietävät, että jos bisnes sakkaa, ei sitä tuollaisella summalla pelasteta, mutta minulle tuo tuki tuli henkisestikin juuri oikeaan kohtaan. Akuutti paniikki hellitti ja pystyin suuntaamaan ajatuksia uusasiakashankintaan.

Myynnin ja markkinoinnin palveluseteli onkin sitten taas sellainen instrumentti, että monena vuonna olen ollut systeemissä mukana toisella puolen pöytää. Ja jos on tarjolla palveluntarjoajana, ei voi olla hakijana. Täysin ymmärrettävää.

Vuonna 2022 kalenteriini ei olisi mahtunut yhden ainutta palveluseteliprojektia (kuten ei tänäkään vuonna), joten en lähtenyt silloin palveluntarjoajaksi. Samalla avautui siis mahdollisuus HAKEA kyseistä seteliä. Eli suutarin lapselle kenkiä. Palvelusetelin mahdollistamana pääsin toteuttamaan Petrin kanssa Verbaalitohtorin videosarjan. Ei seteli toki koko sarjan tuotantokuluihin riittänyt, mutta oli erittäin merkittävä tuki projektissa, joka muuten olisi varmasti jäänyt toteuttamatta.

Mutta, mutta.

Tuo Kasvu Open -sparraus. Sen kanssa jäimme kuusi vuotta sitten nuolemaan näppejämme (ja Hugo tassujaan). Haimme siis ohjelmaan mukaan Merkityskirjojen liikeidealla. Hakua varten teimme eräänä iltana Annan kanssa extempore-käsikirjoitetun hakuvideon, jonka kuvasimme kustannustehokkaasti Annan puhelimella jo hiljentyneessä Dooroomissa. Emme kuitenkaan valitettavasti onnistuneet vakuuttamaan tuomaristoa.

Ja tuo Merkitysuutisten Helgaa ja Hugoa hihityttävä loppukevennys oli totisinta totta loppuun asti. Merkityskirjojen tarina kun ei koskaan noussut siivilleen niin räyhäkkäästi, että olisimme voineet palkata ammattinäyttelijöitä Helgaksi ja Hugoksi, joten heittäydyimme kerta toisensa jälkeen noihin rooleihin itse. Anna hyljepuvusta äitini tuunaamaan harmaaseen kissa-asuunsa ja minä oranssiin peruukkiin ja MariMarin uniikkiin Helga-mekkoon.

Olihan tuokin taas sellaista itsensä ylittämistä, jota vain yrittäjänä voi tehdä. Riittää kiikkustuoliinkin tarinoita.

Verbaalivisan viimeiseen kysymykseen valitsin vastausvaihtoehdoiksi minua tänä vuonna erittäin mukavan yhteistyön hengessä työllistäneitä tahoja.

Lahden kaupunki on asiakkaana minulle näistä ”tuorein”, vaikka organisaationa toki erittäin tuttu. Tänä vuonna olen kirjoittanut kaupungin viestinnän tilauksesta sekä joka kotiin jaettavaan Kaupunkilainen-lehteen että Green Lahti -sivustolle, jonne sainkin kirjoittaa ihan uskomattoman perusteellisen ilmiöartikkelin planetaarisesta terveydestä. Olin kuvitellut, että näin laajoja ja monesta kulmasta aihetta tarkastelevia long play -juttuja tilaisi nykypäivänä lähinnä enää Helsingin Sanomien Kuukausiliite tai sitten juurikin Long Play.

Näppis lauloi siis onnenhuumassa iloisesti, kun tätä harvinaisuutta sain kirjoittaa.

Tamperelaisen Fysiolinen kanssa yhteistyö on jatkunut jo niin monta vuotta, etten ole ihan varma totuudesta. Ehkä vuodesta 2019 alkaen?

Monenlaista on tullut Fysiolinelle tehtyä: tarkoin teemoitettua verkkosivustoa, kampanjamateriaalia apteekissa myytävälle itsehoitotuotteelle, kuntosalireferenssejä ympäri Suomea (vau mitä toteutuksia!) sekä kuntoutusteknologian maailmoihin sukeltavaa FysioNews-lehteä. On ollut uskomatonta päästä näkemään omin silmin ja kuulemaan omin korvin, mihin moderni kuntoutusteknologia nykypäivänä pystyy!

Metallialan erikoisosaaja Summanen Oy on ollut asiakkaani reilun vuoden ns. sopimusmallilla. Teen heille siis etukäteen sovitun määrän päiviä kuukaudessa, jolloin työskentelen heidän viestintä- ja markkinointitarpeidensa parissa aivan kuin olisin talon väkeä. Palaveeraamme säännöllisesti ja joskus työn alle tulee akuutteja adhoc-asioita, joita ei ole voinut suunnitelmiin ennalta kirjata, joskus taas edistetään kiireettömämpien kehitystöiden to do -listaa. Ainoa ero inhouse-tekijään tässä mallissa on se, etten työskentele yrityksessä läheskään joka päivä eikä yritykselle tule sivukuluja maksettavaksi työpanoksestani.

Tätä tekemisen tapaa esittelen tarkemmin Verbaalitohtori-videosarjan päätösosassa:

Oikea vastaus tähän kysymykseen on 4 eli Lahden Yliopistokampus, jonka kanssa on kymmenen vuoden aikana tehty paljon aivan älyttömän hienoja juttuja! Suurin tarve, jossa supervoimani ovat olleet asiakkaalle hyödyksi on tieteen popularisointi. Tiedemaailma ja suuri yleisö tarvitsevat usein väliinsä tulkkia, joka

a) uskaltaa kysyä niitä kuuluisia tyhmiä kysymyksiä, joita ei mukamas edes ole (vaikka kyllä niitä on)

b) suodattaa valtavasta tietomäärästä kohderyhmälle oleellisen ja tarjoilee sen mielenkiintoisella tavalla.

Tuoreen toteutusesimerkin kohderyhmänä oli Päijät-Hämeen alueen uudet kunnanvaltuutetut, joille ideoin ja yhdessä Ankara Designin kanssa toteutin esitteen, jonka uskallan väittää erottuvan perinteisistä koulutusorganisaatioiden yleisesitteistä.

Verbaalivisan oikea rivi on nyt siis paljastettu. Kiitos seurasta! Ja samalla on tullut kirjoitettua pienimuotoinen 10-vuotishistoriikki Toteuttamo Verbaalista.

Visan viisi ensimmäistä kysymys-vastaus-paria luettavissa edellisessä blogautuksessa.