Yritykseni ”unelmien spin-off” Merkityskirjat sai starttirahan joukkorahoituskampanjalla, joka päättyi torstaina. Pottiin kertyi kuuden viikon kampanjan aikana niin yksityishenkilöiltä kuin yrityksiltä yhteensä 7875 euroa. Valtavan suuri ja lämmin kiitos jokaiselle rahoittajalle!

Tuosta summasta aivan hillittömän suuri osuus eli 1117 euroa on yhden myyntitykin ansiota. Hänellä ei ole myyntialan koulutusta, mutta hänellä on maailman suurin sydän. Hän on 70-vuotias äitini.

Voitte uskoa, että joukkorahoituksen ideologian omaksuminen on skarpillekin 70-vuotiaalle hivenen vaikeaa, kun sen tuntuu olevan sitä monelle nuoremmallekin. Äitini onkin ottanut minulle ainakin 15 puhelua pitkin matkaa tarkentaakseen joukkorahoitukseen liittyviä yksityiskohtia.

Hän on halunnut ymmärtää kaiken mahdollisimman hyvin voidakseen kertoa kampanjasta eteenpäin mahdollisimman monelle.

Jotakin äitini sitoutumisen asteesta kertoo myös se, että HÄN on toiminut it-tukena ystävilleen, jotka ovat olleet vaikeuksissa Mesenaatin käyttöliittymän kanssa. Yleensä äitini on se, jota neuvotaan tietokoneen kanssa.

Miksi ihmeessä?

No siksi, että hän tietää, että tämä eläinsuojelutyötä tukeva lastenkirja on minulle kaikki kaikessa. Häntä on varmasti ihan aidosti pelottanut, riittääkö pettymyksensietokykyni, jos kampanja epäonnistuu. (Tunnustan: se on pelottanut minua itseänikin.)

Sellaisia äidit parhaimmillaan ovat. Ajattelevat aina lapsensa parasta, ja haluavat tukea kaikilla mahdollisilla tavoilla tämän elämää ja unelmia – vaikka lapsi olisikin jo melkein nelikymppinen.

Potin suuruus on erityisen huikea myös siksi, että äitini ei ole lainkaan sosiaalisessa mediassa. Hän on kampanjoinut puolestani perinteisin keinoin (jotka kyllä itsellenikin osoittautuivat kampanjassa tuloksekkaimmiksi): puhelin käteen ja soittamaan, tai mikä vielä parempaa – viestintää face-to-face. Tuhat kertaa tehokkaampaa kuin Facebook-postaus, joka on niin helppo sivuuttaa!

Äitini kontaktoi paitsi kaikki läheiset ystävänsä sekä sukulaiset kauempaakin myös rohkeasti ison joukon täysin tuntemattomia. Hän tulosti kampanjamateriaalia netistä ja käveli suoraan liikkeisiin, joiden ajatteli olevan potentiaalisia innostujia. Hän ei missään vaiheessa ajatellut, ettei hän viitsi tai kehtaa. Hän käänsi puolestani jokaisen kiven. Koska hän itse halusi.

Äitini kertoi, että hänen tyttärellään on suuri unelma. Sillä hän aloitti myyntipuheensa. Ja kuten myyntityössä aina – pätee myös omaan vastikemyyntiini – vain murto-osa potentiaaleista, joita on lähestytty, ottaa pankkikortin esiin. Joten siinäkin mielessä tuo 1117 euroa on aivan järjettömän suuri summa.

Uskon, että moni yritys olisi kiinnostunut näin suurella sydämellä ja antaumuksella työtään tekevästä myyntitykistä. Varsinkin kun provikkana oli vain hyvä mieli. Valitettavasti hän ei ole rekrytoitavissa. Tähän myyntityöhön häntä nimittäin motivoi vain ja ainoastaan äidinrakkaus.

Äidit, nuo toivossa väkevät.

Kiitos rakas äiti. Voin vain toivoa, että pystyn olemaan omille lapsilleni edes puoliksi niin toimelias äiti kuin sinä. Ihanaa äitienpäivää!