Lauantain aamukahvipöydässä piti hieraista silmiä päivän lehden äärellä jokseenkin käsittämättömältä tuntuvan uutisen vuoksi.

Etelä-Suomen Sanomat kertoi tuoreesta tavaramerkkikiistasta. Lahtelainen yritys on aikoinaan rekisteröinyt itselleen lauseen Support your local. Tuon brändin alla yritys myy ainakin Lahdessa erittäin suosituksi tulleita paitoja.

Nyt Kukkakauppiasliitto oli teettänyt paitoja, joissa lukee Support your local florist. Lahtelainen kukkakauppias oli lehden mukaan saanut yrittäjä Putulalta viestin, jossa uhataan oikeustoimilla.

”Tinnilää ihmetyttää myös, että Putula lähettää jyrkkäsanaisia sähköposteja, mutta ei vastaa saamiinsa sähköposteihin.” (ESS 6.11.2021)

Lehti kertoi Putulan vaatineen myös Etelä-Suomen Sanomia poistamaan uutisoinnin yhteydessä esiintyneen valokuvan, jossa kyseinen paita näkyy kukkakauppiaan päällä, koska sekin saattoi kuulemma loukata hänen oikeuksiaan. Varsin erikoinen vaatimus oli jäänyt mietityttämään päätoimittajaa.

”Tavaramerkin tarkoitus ei ole estää vapaata tiedonvälitystä,” totesi Journalistiliiton lakimies Etelä-Suomen Sanomille.

Made in Bangladesh

Mitä enemmän olen viikonlopun aikana kiistelyn taustoista lukenut ja kuullut, sen hurjemmalta (ja kurjemmalta) kokonaisuus tuntuu. Niin hurjalta, että oli pakko tehdä tämä blogautus. Pitkään mietin, pidänkö mölyt vain Facebook-keskustelussa oman verkostoni kesken. Nukuin jopa yön yli ennen julkaisua.

Päätin julkaista, koska asia ei tunnu jättävän minua rauhaan. Ei näin!

Henkilökohtaisesti Putulan luoma brändi sai kolauksen jo vuosia sitten, kun innoissani ostin minäkin hienon Support Your Local -paidan, koska paikallisuutta tukeva ideologia kolahti isosti. Kotona huomasin, että pesulapussa lukee Made in Bangladesh. Tunsin oloni hieman huijatuksi.

Toki ymmärrän, että Made in Finland -lappu on paljon vaadittu, ja jos vaate maksaa joitakin kymppejä, oikeastaan jo se kertoo, ettei tuotanto voi olla läpeensä kotimaista. Mutta että Bangladesh! Suurin piirtein kaukaisin mahdollinen kolkka. Ehkä jokin vaihtoehto sieltä välimaastosta, jota Euroopaksi kutsutaan, olisi löytynyt. Jos asia olisi ollut yrittäjälle tärkeä.

Kun mainitsin tämän aamukahvipöydässä, mieheni naurahti ja sivisti minua. Eihän Putulan tarkoitus olekaan omalla jutullaan viestiä, että suosi paikallista tuotantoa, vaan suosi paikallista kauppiasta. Kärjistäen (ja hieman ilkeillen) Putulan viesti onkin siis tämä: Tue sinä minua, niin minä tuen ketä ikinä haluan.

Tämä oli hyvä muistutus itselleni siitä, miten kuluttajana ei koskaan kannattaisi sortua oletuksiin, vaan asioista pitäisi jaksaa ottaa selvää. Kun vuosia sitten ostin kauniilla kultapainatuksella koristetun paidan, olin kuvitellut kantavani ylläni huomattavasti ylevämpää, yleisen tason aatejulistusta. Asennetta, joka kannustaa tukemaan paikallisuutta kaikissa hankinnoissa, niin tuotteissa kuin palveluissa ja hankkimaan myös kumppanit mahdollisimman läheltä.

Luulin, että Putula oli halunnut perustaa kansanliikkeen näiden arvojen puolesta. Toisaalta hänen tarkoittamansa Support your local -ideologian taustoista ei kerrota esimerkiksi yrityksen nettisivuilla sanaakaan, joten ei ihme, jos tulkintoja on yhtä monta kuin on kuluttajia.

Täyttyikö omaperäisyyden vaatimus?

Jo lähtökohtaisesti tuntuu erikoiselta, että PRH on myöntänyt suojauksen noin yleisen tason lausahdukselle. Support your local ei suinkaan ole Putulan keksimä omaperäinen leiskautus, vaan sitä on käytetty aktiivisesti lukuisissa eri yhteyksissä iät ja ajat.

Yleensä PRH on näissä jutuissa erittäin tarkka. Kun vuonna 2017 päätimme alkaa yrittäjäkaverini kanssa tehdä merkityksellisiä lastenkirjoja, ei brändinimemme Merkityskirjat mennyt PRH:n syynistä läpi. Se ei ollut hakemustamme käsitelleiden asiantuntijoiden mielestä riittävän omaperäinen, vaan hyvin yleisluontoinen termi, joka olisi voinut tarkoittaa mitä tahansa kirjoja, ei vain meidän kirjojamme. Niinpä sana ei saanut suojaa.

Vasta kun vuotta myöhemmin perustimme samaa nimeä kantavan osakeyhtiön ja yksi kirja oli jo julkaistu, saimme tavaramerkkisuojauksen Merkityskirjat-nimelle yhdessä yksilöivän kuviomerkin kera. Putula sen sijaan on saanut suojauksen nimenomaan pelkälle sanamerkille ilman kuvaa.

Tämä herättää paljon ajatuksia. Kuka voi omia itselleen hyvin yleisiä lauseita ja miksi niin saa tehdä? Esimerkiksi Kielikello on pohtinut artikkelissaan sitä, voiko yleisluontoisia sanoja omistaa. Tässä lyhyt lainaus artikkelista:

Rekisteröinnin esteenä voi siis olla se, että sanan ”omistaa” jo joku toinen tai että sana on yhteistä omaisuutta. […] Mutta kuka voi antaa luvan yhteisen omaisuuden käyttöön? Ei kukaan, sillä kieli on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta.

(Lue koko artikkeli Kielikellosta.)

Kukkakauppiasliitto leikkiin mukaan

Mielenkiintoista on sekin, ettei Putulan yrityksellä suinkaan ole suojausta lauseeseen Support your local florist, mutta silti hän kokee tulleensa niin pahoin loukatuksi, että uhkailee oikeustoimilla yksittäistä lahtelaista kukkakauppiasta (joka ei edes itse ole paidan tekoon osallistunut). Näinkö asioita hoidetaan? Toista lainkaan kuulematta heti vaan uhkausta peliin!

Näin siis toimii vuonna 2015 vuoden positiivisimmaksi lahtelaiseksi yhdessä yrittäjäpuolisonsa kanssa valittu Putula.

No, soppahan on tästä hämmentynyt edelleen ja varsin erikoisin maustein. Suomen Kukkakauppiasliitto ry Helsingin Piiri ry on jo kiirehtinyt hakemaan suojausta lauseelle Support your local florist. (Verkkotilaajille ESS:n juttu aiheesta.)

Päällimmäinen ajatus on, että voi apua, nytkö se ralli vasta alkaakin?!

Suojaako kohta paikallinen hammaslääkäri lauseen Support your local dentist ja paikallinen parturi Support your local barberin?

Niin vai pitäisikö nyt pikapikaa ymmärtää itsekin suojata oma paikallinen osaaminen? Tosin suomalaisena tekstityöläisenä minä kunnioittaisin kaunista suomen kieltä ja valitsisin muodon Tue paikallista sisällöntuottajaa.

Ja sama ilmaistuna ilman sarkasmia: Hyvänen aika. Aikuiset ihmiset!

Kunnanvaltuutettu yrittäjän asialla

Mielestäni kaikkein kurjinta tässä julkiloukkaantumisessa on se, että yrittäjä Putula on Lahden kaupunginvaltuutettu. Se tekee minut lahtelaisena pienyrittäjänä erittäin surulliseksi.

Näinkö meidän oma valtuutettumme valaa paikallisiin yrittäjiin yhteishenkeä ja osoittaa tukeaan yrittäjäkollegoille?

Lapsi menee jälleen kerran pesuveden mukana.

Monella pienyrittäjillä on ollut pandemian vuoksi jo pitkään äärimmäisen suuria haasteita. Eikö tärkeintä olisi keskittyä yhteisessä rintamassa viestimään paikallisuuden tukemisesta? Puhaltaa siihen kuuluisaan yhteiseen hiileen, jotta yrittäjyyden liekki voisi pian roihahtaa taas isomminkin meillä kaikilla.

Onko se jollakin tapaa Putulalta pois, jos joku muukin kehottaa suosimaan paikallista, vaikkakin sitten samoin sanoin kuin hän? Ja mitä hän ylipäätään kuvitteli tällä avauksella saavuttavansa? Näitä voisi tietysti kysyä Putulalta itseltään, mutta lehtijuttujen perusteella hän ei ole halukas vastailemaan. Etelä-Suomen Sanomien haastattelupyynnöstä hän kieltäytyi.

Mietin myös, että ehtikö Putula miettiä ennen toimiaan, että mitä tämä kohu aiheuttaa hänen henkilöbrändilleen, hänen yrityksensä maineelle ja tuotteiden menekille? Voin toki olla väärässä, mutta veikkaan, ettei tämä ainakaan suurta ostoryntäystä hänen tukituotteidensa äärelle aiheuta. Vilkas somekeskustelu Lahti-ryhmässä ja julkaistujen artikkeleiden yhteydessä ennustavat päinvastaista.

Suomi on onneksi siitä hieno maa, että meillä on vapaus äänestää säännöllisin väliajoin vaalikopissa, mutta myös joka päivä kuluttajina jaloillamme.