Säröt, särmät ja samaistuttavuus. Voisivatko nuo termit olla suomalaisuuden kolme päivitettyä ”menestysässää” saunan, sisun ja Sibeliuksen oheen?

Liverpoolin Euroviisujen jälkeisenä maanantaiaamuna näppäimistöä kuumottaa. On pakko avata saman tien auki muutama ammatillinen benchmarkkaus-ajatus ilmiöstä nimeltä Käärijä.

Nyt siis kaikki jo tiedämme, miten 2020-luvun nopeimmassa Vihreässä Siirtymässä lopulta kävi.

Monen mielestä ilmiö lähti jo aivan lapasesta. Vihreiltä boleroilta ja kappaletta eri maailmoihin varioineilta sanoituksilta ei viime viikolla välttynyt kukaan.

Ilmiöiden tyhjiin kaluaminen lukuisista eri näkökulmista ei ole ilmiön itsensä vika. Jokainen media vain luonnollisesti haluaa päästä osingoille.

Ainakin omasta mielestäni suuri osa Käärijää käsittelevistä artikkeleista on ollut täysin turhia, mutta klikkaukset on tietysti yritettävä mediapelissä kotiuttaa itselle. Siinä puuhassa tarkoitus näyttäisi usein pyhittävän keinot. Näin se vain nykymaailmassa menee.

Myös yritysmaailmassa hurmioiduttiin Vihreästä Siirtymästä niin, että Käärijä itsekin jo totesi, että hänen brändiään on saatettu käyttää kaupallisesti hyödyksi luvatta liiaksikin. Saas nähdä, onko tämän osalta jonkinlaista jälkipyykkiä tulossa.

Henkilökohtaisesti en kokenut, että ilmiö lähti lapasesta, sillä niin paljon upeita juttuja siihen liittyi. Itselleni tärkeimmät olivat nämä:

•  Kappale, josta muu maailma ei osaa kunnolla laulaa mukana kuin cha cha chan, villitsi viisukansaa ympäri maailman ennennäkemättömällä tavalla. Läpi koko Euroviisuhistorian ajan olemme uskotelleet itsellemme, ettei suomen kielellä voi menestyä. Ainoa oljenkortemme on mukamas laulaa englanniksi.
  
  Lauantaina emme voittaneet, mutta kaikki tiedämme, että äidinkielemme ei meitä kakkossijalle jättänyt.

• Käärijä näytti mallia meille ”huonon englantimme” kanssa kroonisesti kipuileville. Rallienglannilla pärjää viihteen edustustehtävissä (ja monessa muussakin yhteydessä) aivan mainiosti. Suu auki ja antaa sanojen putkahdella, kyllä ne ymmärtävät. Niin helppoa se on!
  
  
• Boleron alla ei ollut öljyttyä, huippuunsa treenattua sixbackia vaan aivan tavallinen suomalainen maha. Tämä on erittäin terve signaali erityisesti nuoremmalle sukupolvelle, jolle ulkonäköpaineet aiheuttavat tarpeetonta itsensä pienentämistä.
  
  Moni aikuinenkin estää itseään ja torppaa unelmiaan täysin turhaan itsekritiikin vuoksi (en voi, en osaa, en kehtaa), ja unohtaa, että särö, särmä tai samaistuttavuus voikin olla juuri se juttu, joka tekee ihmisestä kiinnostavan ja rakastettavan.

• Cha cha cha tarjosi eurooppalaisille rutkasti yhteenkuuluvuuden tunnetta, iloa ja huolettomuuden tunnetta, luvan vapautua. Sitä ei ole viime vuosina ollut liikaa ilmassa. Euroviisujen slogan oli tänä vuonna United By Music.
  
  Ilman Käärijää slogan olisi jäänyt aika paljon tyhjemmäksi.

Rohkeutta vetää omalla tyylillä

Suomen vahvuuksia Euroviisuissa ovat selvästikin erilaisuus, yllätyksellisyys ja pieni hulluus.

Olemme usein yrittäneet kopioida länsinaapurin huippuunsa viritettyä hittikoneistoa siinä täysin onnistumatta. Esimerkiksi kotikisojen Leave me alone vuodelta 2007 kelpaa tästä malliesimerkiksi. Hanna Pakarinen veti viisunsa erittäin ammattitaitoisesti eikä kokonaisuudessa ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta jotain jäi kuitenkin uupumaan.

Ruotsi taas ei ole koskaan (ainakaan niinä vuosina, joina itse olen viisuja seurannut – korjatkaa, jos olen väärässä) lähettänyt kisoihin mitään Lordin tai Käärijän vertaista. He luultavasti tiedostavat, että sellainen ei ole heidän juttunsa, joten he keskittyvät omiin vahvuuksiinsa.

Niin kannattaa myös meidän suomalaisten tehdä, muuallakin kuin Euroviisuissa.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus kiteytti Käärijän tarinan finaalilauantaina 13.5.2023 hienosti: ”Itseluottamus ei ole normien täyttämistä vaan rohkeutta vetää omalla tyylillään.”

Tästä viisukeväästä jäi meille suomalaisille käteen niin paljon muutakin kuin (edelleen hieman kirvelevä) voitettu kakkossija. Otetaan siitä oppia!

Blogin pääkuvassa 12-vuotiaan tyttäreni leipoma Käärijä-torttu. Reseptistä kiitos Yhteishyvä-lehdelle. Lukuisten somekuvien perusteella resepti oli täydellisesti onnistunutta sisältömarkkinointia.

---

Kirjoittaja on lahtelainen viestinnän ja markkinoinnin yrittäjä ja Toteuttamo Verbaalin perustaja.