Halpaa kuin lenkkeily

Minulla on parhaillaan haku päällä.

Etsin kuntokeskusta, josta saisin kohtuuhinnalla ilman pitkiä sitoumuksia kaiken tarvitsemani. Yhtälö on osoittautumassa mahdottomaksi. Jos ei halua tehdä vähintään 1,5 vuoden sopimusta, karkaa kuukausiveloitus ainakin näin tuoreen yrittäjän näkökulmasta täysin käsistä. Kun tulevasta ei tiedä ja raha on oikeasti tiukassa – kuten se yritystoiminnan alkuvaiheessa usein on – ei kuntokeskuksen suoraveloitus sijoitu budjettisarakkeeseen ”pakolliset kulut”. Pitkäaikainen sitoutuminen mietityttää.

Yritin tässä taannoin piipittää kuviotani erään kuntokeskuksen palveluneuvojalle, jolta olin saanut kutsun tutustumiskäynnille. Pohdin tilannettani ääneen monelta kantilta. Toisaalta ja toisaalta ja onhan se tietysti niinkin, ja tämä teidän keskuksennehan on vallan mainio, mutta kun niin ja näin sekä noin. Palveluneuvojaa nuukailuni alkoi jossain kohtaa selvästi hermostuttaa. Lopulta hän totesi eleettömästi, että hinta on joka tapauksessa tämä, miettipä sitä miten pitkään tahansa. Teki mieli kyykkykävellä pois paikalta tuhlaamasta toisen työaikaa.

Tapaamisemme alussa palveluneuvoja kartoitti kuntoilijaprofiiliani. Kerroin, että ykköslajini on juoksu, joten siksikin kallis jäsenyys mietityttää. Sain vastaukseksi sangen tutuksi tulleen kommentin: Juoksu on onneksi halpa harrastus. Siihenhän ei tarvita kuin lenkkarit.

Jetsulleen juu. Sama kuin väittäisi valokuvausta halvaksi harrastukseksi. Itse valokuvaaminen on toki täysin ilmaista, mutta jokainen intohimoisen kuvaajan vaikutuspiirissä ollut tietää, että kalustoon uppoaa helposti päätähuimaavia summia. Ja nälällä on taipumus kasvaa syödessä.

Palveluneuvoja kertoi itsekin lenkkeilevänsä, ja jotenkin arvelen, ettei hänkään lenkkeile virttyneessä T-paidassa, joka painaa lenkin jälkeen läpimärkänä kaksi kiloa enemmän kuin lähtiessä. Mitä säännöllisempää lenkkeily on, sitä useampia treenivaatekertoja tarvitaan. Näin erityisesti talvella, jolloin kerrospukeutuminen on pakollista ja jokainen kerros vaikuttaa juoksumukavuuteen.

Jos sattuu kuulumaan niihin juoksijoihin, joilla on syntynyt se kaikkein luottamuksellisin treenisuhde sykemittariin, on eletroniikkaromukierre armoton. Muun nykyelektroniikan tavoin myös sykemittarit on suunniteltu hajoamaan, joten uusi vimpain on hankittava kiusallisen lyhyin väliajoin.

Jos on kaiken tämän lisäksi saanut myös massatapahtumakärpäsen pureman (jonka seurauksena treeniporkkanoiksi kelpaavat vain kansainväliset juoksutapahtumat), niin jo se Pihtiputaan kuuluisuuskin ymmärtää, ettei juoksuharrastus ole lysteistä halvimpia. Kuntokeskuksen kuukausiveloitus alkaa vaikuttaa suorastaan edulliselta.

Ei kuntokeskuksen palveluneuvoja missään tapauksessa väärässä ollut. Lenkkeilyyn ei välttämättä tarvitse investoida kuin lenkkareiden verran. Eikä aina edes sitä, sillä myös paljasjalkajuoksuun voi kuulemma hurahtaa.

Kummasti vain sitä valokuvaajakin kaipaa hämärissä olosuhteissa kunnon salamaa.

Julkaistu Kunto & terveys -lehden numerossa 5/2015

—————————————————————————————–

Aikaisempia Kunto & terveys -kolumnejani löytyy edesmenneestä Toisen kanssa -kotiäitiblogista:

Tahdolla läpi harmaan kiven?

Kolme strategiaa ruuhkavuositreeniin

Hiit-leikillä lapsi huippuvireeseen!

Taistelu tuskan herruudesta: synnytys vs. maraton

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s