Ihan kiva idea, mutta…

Vuosi 2015 vetelee viimeisiä henkosiaan. Ensimmäinen vuosikvartaali yrittäjänä umpeutuu. Kolmen kuukauden perusteella tuskin kannattaa tehdä kovinkaan syväluotaavia analyysejä sen paremmin itsestään kuin yritystoiminnastaan, mutta koska vuodenvaihde on aina herkullinen välitilinpäätöksen paikka, en malta olla analysoimatta edes vähäsen.

Oikeastaan tein sitä hetki sitten ihan hyvästäkin syystä, sillä sukulaistyttöni pyysi minua vastaamaan opintojensa yrittäjyyskurssin tehtävään liittyen muutamiin yrittäjyyttä koskeviin kysymyksiin. Helpoimmaksi kysymyksesi osoittautui ehkä hiukan yllättäenkin kysymys siitä, mikä yrittäjyydessä on parasta. Vastaus tuli noviisin näppäimistöltä konkarin varmuudella. Ikään kuin jo ihan oikeasti tietäisin, mistä yrittäjyydessä on pohjimmiltaan kyse.

”Ehdottomasti parasta on se, että olen vapaa ideoimaan itse omia töitäni enkä ole sidottu työnantajan visioon ja missioon. Tämä on näkynyt toistaiseksi parhaiten freelance-toimittajan roolissa. Olen saanut myytyä aikakauslehdille juttuideoita, jotka eivät olisi ikinä sopineet edellisen työnantajani julkaisuun, mutta ovat minulle kirjoittajana – ja toivottavasti myös lukijoille – äärimmäisen kiinnostavia. Nyt voin miettiä juttuaiheita vapaasti oma mielenkiinto edellä, ei tietty julkaisu ja sen konsepti edellä. Elämä on täynnä mielenkiintoisia ilmiöitä ja ihmisiä, eikä mikään rajoita minua niiden tarkemmassa tutkailussa.

Markkinointipuolella voin lähestyä täsmästi sellaisia yrityksiä, joille koen, että minulla olisi annettavaa. Olen julmetun kova ideoimaan ja aiemmassa elämässä monet ideat ovat jääneet ”ihan kiva idea” -tasolle heti kättelyssä, koska eivät yksinkertaisesti ole sopineet työnantajani bisnekseen. Nyt voin miettiä (riittävän) hyvän idean saatuani tahoa, joka voisi siitä hyötyä ja ottaa kyseiseen yritykseen rohkeasti yhteyttä. Toki tähän liittyy myös suuri epävarmuustekijä. Ideointi – ja varsinkin ideoiden konkretisointi niin, että potentiaalisen asiakkaan olisi niitä helppo ostaa – vie äärimmäisen paljon aikaa, mutta mitään takeita ei ole, tuleeko kauppoja koskaan. Mutta sitten kun tulee, niin voi luoja sitä fiilistä! Palkollisena tuo tunne ei voi mitenkään olla yhtä palkitseva kuin itsenäisenä yrittäjänä.”

Näin siis sukulaistytölleni tajunnanvirtatekniikalla yrittäjyyden wau-fiiliksistä kirjoitin.

Niin. Ideointi, tuo luovien ihmisten elämän sytyke ja sietämätön taakka.

Kun joitakin vuosia sitten vaihdoin työpaikkaa, sain läksiäislahjaksi ihanalta työpariltani kirjan nimeltä Päässä tuulee ja ajatuksia sataa. Kirjan nimessä on samaan aikaan mieletön positiivinen lataus, mutta myös aiheeseen liittyvä varjopuoli. Pään sisäisen tuulen kanssa ei ole aina täysin ongelmatonta elää, mutta vain ajatusten (kaato)sateesta voi lähteä itämään jotain uutta ja erilaista.

Hassunhauskat ideointisessiot eivät sovi kaikille. Osa meistä toivoo vaikka rajun vatsataudin säästävän tiimin sisäiseltä ideointipäivältä. Sillä ajanhukkaahan sellainen taivaanrantojen maalailu tötteröhatut päässä on. Innostutaan turhasta ja siitä rangaistukseksi tekemättömät työt kasaantuvat. Idea on luultavasti jotain aivan liian korkealentoista, epäkäytännöllistä, riskialtista, vaivalloista, tuottamatonta, brändille epäsopivaa tai muuten vain jotain sellaista, mikä on varminta tyrmätä heti kättelyssä.

Nämä ihmiset ovat oikeassa. Suurin osa ideoista menee täysin perustellusti noihin laareihin. Juuri siksi perusduuni viekin niin usein ilmasta kaiken hapen eikä ideointi saa henkeä. Paukut suunnataan tehtäviin, joista voi varmuudella myös laskuttaa.

Olen keskustellut aiheesta muutamien kaltaisteni pienyrittäjien kanssa ja useampi on todennut, että ideageneraattorin syövereissä myllää kyllä koko ajan, mutta jotenkin sitä ei vain koskaan ehdi niihin tarttua, kun asiakkaat odottavat tilaamiaan töitä. Eikä pienyrittäjä tietenkään sano asiakkaalle ei vain voidakseen ideoida jotain, josta suurella todennäköisyydellä ei ikinä synny mitään konkreettista.

Itse ideointi on lopulta valtavan helppoa – ja luoville ihmisille myös äärimmäisen hauskaa. Ideoiden toteuttaminen sen sijaan on useimmiten valtavan, valtavan vaikeaa. Ei tule onnistumaan -huutelijoita on tämäkin maa pullollaan.

On suorastaan masentavaa listata asioita, joihin hyväkin idea voi kompastua nousematta enää koskaan jaloilleen. Idea on hauras, herkkä ja helposti haavoittuva.

Silti on uskallettava ideoida, sillä jonkinlaisella osumatarkkuudella joku aina osuu ja uppoaa. Jos ei huomenna, niin ehkä ensi kuussa tai vaikka vuoden kuluttua.

Onnea, menestystä ja ideoinnin iloa vuodella 2016!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s