Rokotusohjelman uudistusta odotellessa: Työnantajalta vesirokkorokotteet lapsille?

Lastemme päiväkodissa alkoi huhtikuun alussa vesirokkoepidemia. Kun tieto päiväkodista tuli, kirosin mielessäni, että Pitäisi ottaa ne vesirokkorokotukset -ajatus jäi sitten kohdallamme ikuiseksi konditionaaliksi. Juna meni jo.

Laskeskelin, että huonolla säkällä tartuntavuoro lapsiimme iskee parahiksi toukokuulle, joka oli jo hämmentävän pitkään näyttänyt kalenterissani erittäin työntäyteiseltä (mistä tietysti tuoreena yrittäjänä riemuitsen suuresti). Monet markkinointimateriaalit ja asiakaslehdet halutaan painoon/levitykseen ennen juhannusta ja lomakauden alkua, mikä tarkoittaa, että niiden tekstityö budjetoituu ajallisesti toukokuulle.

Kesäkuussa minulla olisi jo huomattavasti paremmin aikaa sairaiden lasten hoitoon, mutta ei toukokuussa. EI!

Pahin skenaarioni oli se, että lapsemme sairastaisivat rokon peräjälkeen, jolloin umpitäyteen survottuun toukokuuhun pitäisi saada soviteltua vähintään kaksi viikkoa (vesirokon kesto 7-10 vrk) sairaiden lasten hoitoa.

Pahin skenaario = toukokuun arki

Ensimmäiset läiskät nousivat kuopuksen vatsalle vapunaaton aattona. Nyt, kolmisen viiikkoa myöhemmin, meillä hoidetaan toista potilasta loppusuoralla. Tai siis minä en hoida, koska niin kauan kuin muu vaihtoehto löytyy, minä en yrittäjänä jätä töitäni tekemättä, koska kukaan ei minua tuuraa ja deadline on deadline. Ja monta deadlinea on monta deadlinea.

Kuopuksen rokon hoitoa helpotti edes hieman herjattu helatorstai, joka soi miehelleni yhden arkivapaapäivän. Miehenkin on vaikea irrottautua töistään hoitovapaalle, mutta kuitenkin helpompaa kuin minun.

Mieheni = pieni osa yritystä. Minä = yrityksen koko henkilöstöresurssi.

Onneksemme meillä on samassa kaupungissa muutenkin paljon lapsiamme hoitavat isovanhemmat, jotka ovat voineet osallistua sairaiden lasten hoitoon niin, ettei miehenkään ole tarvinnut olla hoitovapaalla kuin yksittäisiä päiviä. Ja lapsille on mahtavaa luksusta päästä ihan yksin mummulaan huomion keskipisteeksi, kun terve sisarus menee päiväkotiin.

Mutta on siinä mummulla ja papalla jaksamista. Kiitollisuuteni määrää on vaikea konkretisoida sanoiksi.

Hyvä yrittäjä = huono äiti

Entä mitä tämä yhtälö minulle tarkoittaa? Lievää Huono äiti -syndroomaa tietenkin. Äidin sydän on sairaan lapsen luona ja se, että näpytän tietokoneella (muka)pakollisia duunejani, tuntuu toisarvoiselta. Mutta tämä on yksi niistä lieveilmiöistä, jonka yrittäjyyden myötä ostin elämääni.

JOS lapset sairastavat tilanteessa, jossa oma työkuorma antaa myöden, minun on tosi helppo jäädä hoitamaan lapsiani. Ei tarvitse ilmoittaa työnantajalle, että sori vaan, nyt joku muu saa hoidella tulevien päivien hommat. Se ilmoitus ei ole koskaan ollut tunnolliselle työntekijälle mukava.

Mutta KUN lapset sairastavat tilanteessa, jossa työkuorma tuntuu äärimmilleen mitoitetulta normaaleissakin olosuhteissa, on pakko vain kylmettää itsensä ja muistuttaa, että kyllä ne mummu ja isäkin lapsia hyvin hoitavat. Jos totuus sitten aiheuttaa Huono äiti -fiiliksiä, on niiden kanssa vain elettävä.

On kai niitä vielä huonompiakin. Ja onhan niitä.

Vesirokkorokotus = säästöä ja elämänlaatua

THL:n laskelmiin perustuen on arvioitu, että vesirokkorokotuksen lisääminen rokotusohjelmaan toisi noin 14 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Neljätoista miljoonaa euroa!

Mitä ihmettä tässä vielä jahkataan: ÄKKIÄ SE ROKOTE KANSALLISEEN ROKOTUSOHJELMAAN!

Eikä ainoastaan kärvistelevän kansantaloutemme vuoksi, eikä myöskään vain siksi, että kaltaiseni yrittäjä-äidit saisivat tehdä töitään puhtaammin mielin, vaan ennen kaikkea siksi, että vesirokko voi olla todella tuskainen tauti lapselle.

En tiedä tarjoaako jo joku yritys etuna henkilöstölleen lasten vesirokkorokotuksia. Niin kauan kuin kansallisen rokotusohjelman uudistusta vielä odotellaan, tuo etu voisi olla kova juttu. Tarjoaahan moni yritys jo influenssarokotuksiakin ja on todennut sen varsin kannattavaksi sijoitukseksi. Lapsen vesirokko tarkoittaa kuitenkin sitä, että terve työntekijä on monta päivää poissa henkilöstövahvuudesta. Se todentotta tuntuu turhalta.

Jos aikakone tarjoaisi kyydin edes kahden kuukauden taakse, istuisin takuulla nyt lasteni kanssa itse ostetut rokotteet kädessä neuvolan odotushuoneessa. Mutta kun ei tarjoa, niin eipä tässä voi taas kuin ottaa opiksi jatkoon: Tee, äläkä jossittele.

Nyt olemme kuitenkin jo voiton puolella ja iloinen asia tässä on se, että kohta vesirokko on perheessämme lopullisesti historiaa. Voimme jälleen keskittyä kausiflunssiin, korvatulehduksiin, vatsatauteihin ja muihin lapsiperheen riemuihin, jotka pistävät arjen askelmerkit iloisesti sekaisin juuri niin monta kertaa vuodessa kuin itse haluavat.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s