Suutarin lapset Iisakin kirkoissa: Miksi markkinoinnin ammattilaiset eivät markkinoi?

Olet ehkä kiinnittänyt itsekin asiaan huomiota. Yritykset, jotka tarjoavat markkinointiapua muille yrityksille, saattavat omassa markkinoinnissaan olla sangen matalaprofiilisia. Tiedän mainostoimistoja, jotka eivät ole koskaan tehneet omalle yritykselleen kunnon markkinointikampanjaa.

 Ja mitä pienempi tekijä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä markkinointi jää helposti staattisen nettisivuston (joka olisi pitänyt uudistaa viimeistään kolme vuotta sitten) ja puskaradion varaan.

Asiakkaalle kyllä muistetaan painottaa, että markkinointiviestintä on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä, joka on oltava jatkuvasti agendalla. Tarkoin pohditut ja linjatut toimenpiteet kirjataan asiakkaalle vuosikelloihin ja strategioihin. Mutta ne suutarin lapset. Asiakkaille tehtyjen toteutusten rinnalla oma markkinointi voi pahimmillaan olla täysin retuperällä.

Syitä ilmiöön on varmasti monia, mutta erittelen tässä omiin kokemuksiini perustuen mielestäni pari kriittisintä.

Kiire, kiire ja tulipalokiire

Kiire on mielikuvitukseton ja tympeä (teko)syy, mutta usein merkittävä osaselittäjä ilmiössä. Kun suunnittelijoiden työpäivät täyttyvät maksavien asiakkaiden töistä, on kynnys lähteä ammentamaan takki tyhjänä ylityöajalla luovuutta siihen kaikkein tärkeimpään melkoisen korkea.

Kun taas on hiljaisempaa, paukut laitetaan helposti asiakkaiden kontaktointiin ja ”spekuloiden” lämmittelyyn, jotta uusia toimeksiantoja saataisiin työlistoille mahdollisimman nopeasti.

Oman markkinoinnin tekeminen on vähän kuin sairastaminen. Aika ei ole sille koskaan optimaalinen, mutta jossain kohtaa se on vain tehtävä.

Aika on raivattava. On priorisoitava kerrankin ykköseksi se, mikä roikkuu kroonisesti To do -listan Sitten joskus -sarakkeessa. Muuten mitään ei ikinä synny.

Rima (tarpeettoman) korkealla

Asioiden tarkastelu ulkopuolisin silmin ja punaisen langan esiin kaivaminen on markkinointia suunnittelevien ammattilaisten arkea. Kun pitää kääntää katse omaan toimintaan, näkee helposti syyn siihen, miksi oman yrityksen tarjoamat palvelut ovat asiakkaille niin tärkeitä. Metsän näkeminen puilta ei ole helppoa, kun seisoo itse päivittäin keskellä metsää.

Asioiden lähempi tarkastelu saattaa joskus paljastaa oheistuotteina myös kipupisteitä, joita ei niin välittäisi tehdä näkyväksi. Erotummeko oikeasti kilpailijoista siinä määrin kuin haluaisimme? Miksi uusi asiakas valitsisi juuri meidät? Mikä lopulta onkaan se meidän juttumme, tiedämmekö itsekään?

Mainonnansuunnittelijat voivat tehdä sovitusta työstä asiakkaalleen montakin hyvää ehdotusta, joista asiakas sitten valitsee itselleen sopivimmalta tuntuvan. Se ei aina ole se vaihtoehto, jonka suunnittelijat itse valitsisivat. Kun suunnittelijan oma suosikki jää paitsioon, on asia helpompi hyväksyä maksavan asiakkaan tekemänä valintana.

Kun tehdään omaa juttua, kaiken pitäisi olla täydellistä eikä kukaan haluaisi päästää käsistään kakkosvaihtoehtoa. Esimerkiksi isossa, vahvojen persoonien värittämässä mainostoimistossa yhtälö on melkoinen.

Aina kun näen mainostoimistojen hienoja kampanjatoteutuksia, kumarran syvään. Tiedän, että ponnistus on ollut poikkeuksellisen vaativa.

Oman synnyttäminen on kivuliaampaa ja kokonaisvaltaisempaa kuin toisen synnytyksessä avustaminen. En ole koskaan toiminut synnytyssalissa doulana, mutta kaksi lasta maailmaan pyöräyttäneenä tiedän jotakin synnytyskivusta. Luulen, että doulan osa on kuitenkin helpompi.

Ihanan kamalat omat jutut

Muistan ilmiön elävästi ajalta, jolloin itse työskentelin mainostoimistossa. Vuosittain tehtävä, joka kerta täysin uudennäköinen asiakaslehti oli työlistojemme Iisakin kirkko. Se nöyrtyi antamaan kerta toisensa jälkeen tilaa asiakkaiden kiireellisille töille ja usko lehden valmistumiseen horjui moneen otteeseen. Mutta niin vain joka vuosi se jollain ihmeen konstilla syntyi ja oli aina mielettömän hieno julkaisu, josta tekijät olivat syystä ylpeitä.

Nyt kun yritykseni riveissä on tasan yksi henkilö, tuntuu resurssien irrottaminen omaan markkinointiin vieläkin vaikeammalta. Kevät oli ilahduttavan työntäyteinen ja välillä oli pakotettava itsensä hurjin sisäisin ukaasein kirjoittamaan edes blogikirjoitus tai Facebook-päivitys kiireen keskellä. Pidän näitä toimenpiteitä yritykseni markkinoinnin Tee herranjestas edes tämä -asioina.

Enemmänkin toki pitäisi.

Siksipä suuri ylistys heinäkuulle! Jo helmikuussa ajatuksen tasolle virinnyt visio yhteismarkkinointikampanjasta graafikkokumppanini Petrin kanssa on viimein konkretisoitunut teoiksi. Kun suuri osa asiakkaista lomailee, on pienyrittäjien hetki koittanut. (Toki sen hetken voisi käyttää itsekin lomailuun, mutta näin ensimmäisenä yrittäjäkesänä on tehtävä enemmän myönnytyksiä.)

Vietimme eilen kokonaisen työpäivän Sagrada Familiamme äärellä ja jatkotyöstö on nyt suunniteltu ja aikataulutettu niin, että enää mikään ei saa tulla väliin. Ei kiire eikä varsinkaan liiallinen itsekritiikki.

Yhteistyömme hedelmät kypsyvät nautittavaksi elokuun lopulla. Itse en meinaa millään malttaa odottaa. Mutta yritän kovasti.

petrijatellusalppurilla

Support your local -hengessä Salppurilla Toteuttamo VERBAALIn ja Petri Koivisto Designin yhteismarkkinoinnin äärellä. Yhdessä innostuminen on mahtavaa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s