Eräs juoksutapahtumaan tyytymätön osallistuja antoi sosiaalisessa mediassa palautetta tapahtumajärjestäjälle. Järjestäjä ei selvästikään malttanut nukkua yön yli ennen vastaamista, vaan reagoi ylimielisellä sävyllä neuvoen muun muassa tankkaamaan kotona siltä varalta, ettei tapahtumassa tarjoiltu ruoka miellyttäisi.

Lopuksi hän kehotti oikein huutomerkin kera kertomaan muistakin ongelmakohdista, sillä juoksija varmasti löytäisi niitä lisää.

Me kiireellä kyllästetyt nykyihmiset saamme toistuvasti moitteita siitä, ettei kukaan enää ole kiinnostunut tekemään asioita yhteiseksi hyväksi ja ilman korvausta. Taloyhtiön talkoisiin iskee joukkopako ja moni osallistuisi lasten leirikoulurahaston kartuttamiseen mieluummin setelitukulla kuin pullia myyjäisiin leipomalla.

Poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi liikuntaan hurahtanut kansanosa, jonka joukossa arvokas ydinporukka järjestää meille muille tapahtumia vuodesta toiseen. Talkoolaisten rekrytointi ei varmasti missään tapahtumassa ole täysin vaivatonta, mutta suurin osa mukaan lupautuneista suoriutuu tehtävistään kiitettävin arvosanoin. Tämä ei johdu siitä, että he olisivat ammattilaisia, vaan siitä, että heillä on asenne kohdillaan. Heidän hymynsä viestittää osallistujalle, että olen täällä sinua varten ja teen parhaani.

Ei niin pientä tapahtumaa, etteikö sen järjestämiseen kuluisi paljon enemmän talkootunteja kuin mikä osallistujille koskaan tulee näkyväksi. Kun kaikki toimii, harva kiinnittää huomiota runsaslukuiseen talkoojoukkoon. Vaan annas olla, kun tapahtumajärjestelyissä tulee kyykkäys: hellejuoksussa on urheilujuoma loppu tai sitä ei ole ehditty kaataa valmiiksi mukeihin, kun ennätystään jahtaava juoksija saapuu huoltopisteelle.

Tai kun tapahtumapaidan kokoa M on tilattu liian vähän, mutta X-koot lojuvat koskemattomina pöydillä. Siitäkös juoksija tulistuu. Ja mitä kalliimpi osallistumismaksu, sitä ammattimaisempaa palvelua vaadimme talkooväeltä. Yleensä tämä talkooväki kuitenkin antaa työpanoksensa ilman korvausta yhteiseen hyvään, useimmiten paikalliselle urheiluseuralle. Ja jokainen urheiluseuran kirstuun kilahtanut lantti menee takuulla hyvään käyttöön. (Syy, miksi tänä vuonna valitsin heinäkuun alkuun Paavo Nurmen puolikkaan lähempänä juostavan Pullukka Runin sijaan.)

Sosiaalisen median juoksuyhteisöissä moni kyselee jo juoksukalenteria laatiessaan muiden kokemuksia siitä, miten järjestelyt toimivat. Sellaiseen paikkaan ei viitsi edes lähteä, jossa homma ei toimi. Itselleni tämän kesän juoksutapahtumista iloisin yllätys oli Forssan Suvi-ilta. Olen kuullut siitä paljon kehuja, mutta silti forssalaisten palvelualttius ja iloinen mieli tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Ei siellä kukaan itkenyt, että hyvähän se on isoissa kaupungeissa hienoja tapahtumia järjestää, ei meillä täällä resurssit riitä.

Sinne kannattaisi alussa kuvatun tapahtumajärjestäjänkin lähteä opintomatkalle. Ymmärrän, että ison urakan jälkeen huonoa palautetta on joskus vaikea niellä. Aina on myös heitä, jotka eivät ole mihinkään tyytyväisiä, joten toisinaan palaute on kohtuutonta. Mutta maksava asiakas on juoksutapahtumassakin kuningas.

Ja hän, jos joku äänestää jaloillaan.

Kirjoittaja on hölkkäävä pienyrittäjä, joka tänä vuonna kiittää talkoolaisia HCR:llä, Forssassa, Turussa, Heinolassa, Hämeenlinnassa, Kangasalla, Pyhtäällä ja Lahdessa.

Julkaistu Kunto & terveys -lehden numerossa 4/2016