Syyskuussa iloitsin, että olin saanut treenata kesän ja alkusyksyn poikkeuksellisen terveenä.

Unohdin koputtaa puuta.

Loppuvuosi meni tietysti tautien rytmittämänä: muutama viikko harjoittelua terveenä ja sitten taas. Kun marraskuun lopulla flunssa numero mitä lie alkoi hellittää, vannoin, että jos loppuvuodesta sairastun vielä kerrankin, lyön hanskat tiskiin ja peruutan alkukesälle tekemäni maratonilmoittautumisen.

Uhkaus oli ilmeisesti riittävän kova, sillä joulukuussa sain harjoitella terveenä. Ehkä hiukan kohtalon ivalta tuntui se, että kuumeella höystetty (in?)flu(e?)nssa hyökkäsi kimppuuni päivälleen 1. tammikuuta. Melkein kolme viikkoa tammikuusta meni treenimielessä harakoille.

Nyt juoksuharjoittelu jatkuu taas. En ole myymässä paikkaani maratonlaivalta eniten tarjoavalle, vaikka jossain vaiheessa sekin kävi jo mielessä. Mutta terveempänä olisi ehdottomasti pakko pysyä. Jos kevättä rytmittää loppuvuoden kaltainen tautirysä, tulee Tukholman lähtökarsinatungoksessa äitiä ikävä. Tästä pääsemmekin suuren mysteerin äärelle: miten pikkulapsiperheessä vältytään jatkuvilta flunssilta?

Neuvoja on yhtä monta kuin on neuvojaakin.

Yksi kertoo autuaan valaistuneena, että gluteenittomaan ja sokerittomaan ruokavalioon siirtyminen painoi flunssakierteet historiaan.

Toinen vinkkaa, että C-vitamiinin lisäksi kannattaa syödä norsunannoksia D-vitamiinia ja muistuttaa samalla, että D on rasvaliukoinen vitamiini, mikä on syytä huomioida vitamiinia nauttiessa. Tähän argumentoi kolmas: flunssan selättämisessä vitamiinejakin tärkeämpi on hivenaine nimeltä sinkki. Vähintään 80 milligrammaa imeskeltävää tai nestemäistä sinkkiä päivässä ja se on siinä. Mutta sitruunahappoa ei sitten tuotteessa saa olla.

Neljäs sanoo piutpaut vitamiineille ja hivenaineille, mutta vannoo luomuhunajan, sarvikuonokannun ja merisuolan nimeen. Ja vielä jos illalla sujauttaa valkosipulit villasukkiin, kaikkoaa flunssapöpö yhtä jalkaa vampyyrin kanssa. Viides ylistää maitohappobakteereita ja kuudes kertoo yllättyneensä, kun lopulta löysi toistuvien flunssien ja matalan hemoglobiinin väliltä yhteyden. Rautakuuri oli hänen oikotiensä onneen.

Seitsemännen neuvojan kohdalla tekee jo mieli painaa kädet korville ja laulaa kovaa Piippolan vaaria, jotta hyvää tarkoittavat neuvot jäisivät täysin kuulematta: en vain pysty omaksumaan tätä kaikkea!

Siis gluteeniton ja sokeriton C-&D-vitaminoitu valkosipuli-rauta-sinkki-hunajainen maitohappobakteereilla ryyditetty ruokavalio? Sillä aikaa, kun harkitsen tätä, aloitan paljon helpommalla toimenpiteellä, josta sain siitäkin hiljattain tarpeellisen muistutuksen: skarppaan käsienpesun kanssa.

Flunssien ehkäisyyn ei riitä, että kädet huljauttaa nopeasti juoksevan veden alla. Käsienpesun tulisi kestää noin puoli minuuttia runsaasti saippuoiden ja myös huolellisesti kuivaten. Puoli minuuttia on yllättävän pitkä aika lavuaarin äärellä. Mutta jos näillä puoliminuuttisilla voi ostaa itselleen lisää treeniaikaa, on panos-tuotos-suhde todellakin kohdallaan.

Julkaistu Kunto & Terveys -lehden numerossa 1/17