Viidettä kertaa liikuntaneuvojalla: havaintoja itsestäni ja treeneistäni

  • Vaikka viimeiset neljä kuukautta ovat olleet sietämättömän täynnä toistuvia flunssia, on silkkaa idiotismia pelätä, että myös koko treenikevät menee plörinäksi sairastelujen vuoksi. Kävi miten kävi, etukäteen pelkääminen on silkkaa energian hukkaa.

  • Päivä on pidentynyt jo aivan sairaasti. Minä siis tein sen. Selätin sietämättömän kaamoksen. Kohtasin sen uudella tavalla. En aio pelätä sitä ensi vuonnakaan.
  • Aamutreenit ovat ajankäytön vinkkelistä loistokeksintö perheelliselle. En ole koskaan pitänyt niistä, mutta tänä vuonna olen jo (!) pari kertaa raahautunut kuntosalille ennen seitsemää. Salilla keinovalon loimotuksessa on huomattavasti armollisempaa kuin ulkona aamun pimeydessä. Tämä tarina inspiroi jatkamaan ihmiskoetta: hänkään ei ole luonnostaan aamuihminen. Aamutreenaajaksi voi siis oppia.
  • Laihdutuksen lopettaminen on edelleen parasta, mitä olen itselleni aikoihin tehnyt. Kävin viime viikolla puntarissa reilun kuukauden tauon jälkeen. Painan nyt noin kilon vähemmän kuin toukokuussa, jolloin päätin lopettaa laihduttamisen ja melkein viisi kiloa vähemmän kuin vuosi sitten. Entiselle jojon suurkuluttajalle tämä on äärimmäisen merkittävää.
  • On ollut kerrassaan fantastista vilkuilla sivusilmällä naistenlehtien tammikuisia klassikko-otsikoita. Hätäinen sivusilmä riittää. En ole kiinnostunut! Ei koske minua. En aio enää koskaan antaa dieettiviettelysten hurmata itseäni. Kyllähän minä nyt syödä osaan. Kun syö hyvin ja liikkuu, ei lopputulos voi olla katastrofi.
  • Liikettä Lahden alueen yrittäjille -hankkeen lopputesteihin on aikaa vielä melkein kaksi kuukautta. Erittäin hyvä porkkana! Siinä ajassa ehtii vielä tehdä asioita, jotka voivat näkyä positiivisina testituloksina. Ihmeitä ei siinä ajassa tehdä, mutta hallittua pientä viilausta oikeaan suuntaan. (Ja samaan aikaan pelottaa, että kohta hanke liikuntaneuvontoineen on osaltani ohi. Kuka sitten kuuntelee yhtä antaumuksella aina tunnin kerrallaan liikunta-ravitsemus-lepo-jaksaminen-ruuhkavuosi-vuodatuksiani?!)
  • Joulukuussa, kun treenit sujuivat kohtuumukavasti, ajattelin, että on täysin realistista ottaa Tukholman maratonille tavoitteeksi se, että rouva Kangas on (myös Tukholmassa, muuallahan se on jo todistettukin) kovempi kuin neiti Hollo. Tämä tarkoittaisi, että kuningasmatkasta olisi suoriuduttava melkein neljän vuoden maratontauon jälkeen ajassa 4.46. Tammikuussa sairasvuoteella märehtiessäni olin jo luopua tavoitteesta: kunhan nyt maaliin pääsisi vaikka sitten juuri ennen lakaisukonetta. Nyt uhkun taas itsevarmuutta. Todellakin on realismia. Rouva Kangas ON kovempi kuin neiti Hollo.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s