Syyskuu 2020. Yrittäjän vuosi on minullakin edennyt syksyyn täysin eri askelmerkein kuin tammikuussa olin ajatellut. Voisin kuvailla tässä hyvinkin yksityiskohtaisesti koronapandemian aiheuttamia ahdistus- ja pelkotiloja sekä taloushallintoon piirtyneitä syväkyykkykäppyröitä viime keväältä, mutta olkoon. Kuka sellaisia enää jaksaa lukea.

Tämä viikko on sitä paitsi ollut superinnostava! Olin aikeissa näpytellä hyviä fiiliksiäni ihan vain henkilökohtaisena Facebook-postauksena omalle lähipiirilleni. Sitten tuli mieleeni kurkistaa, että koskas olenkaan viimeksi päivittänyt blogia. Hupsista.

Joten pläjäytän nyt perjantai-illan sensuroimattoman tajunnanvirran tänne – ihan vain todisteeksi siitä, että elossa kuulkaa ollaan eikä aiota antaa tuumaakaan periksi! Toteuttamo Verbaalin kynästä ei ole lyijy lopullisesti katkennut, sillä eläköön: hetken hukassa ollut teroitin löytyi ratkaisevalla hetkellä.

Onnelliset karavaanarinoviisit

Ehkä katkennutta lyijykynääkin osuvampi metafora tähän vuoteen on Arttu Wiskarin kesähitti, jota kukaan ei varmasti ole voinut välttyä kuulemasta. Siitä muodostui koko perheen yhteinen teemabiisi elämämme ensimmäiselle karavanaarireissulle, joka oli mitä täydellisin juuri tähän eriskummalliseen kesään.

Pystyin pitämään kuluneena kesänä vain kaksi lomaviikkoa, mutta laatu korvasi onneksi määrän. Lähdimme reissuun heti juhannuksen jälkeen ja koko viikon aurinko paistaamöllötti niin, ettei kotimaan rantareitti etappeineen jättänyt mitään toivomisen varaa. Nautimme koko perhe jokaisesta hetkestä ja hoilasimme neliäänisesti radiosta tämän tästä soimaan pärähtänyttä hittirenkutusta.

Olen varma, että Tässäkö tää oli? -kappaleen kuuleminen liikauttaa minua lopun elämäni. Niin hyvässä kuin pahassa. Se saa hymyn huulille edellä kuvattujen lomamuistojen vuoksi, mutta myös yrittäjyyden metaforana tänä yllätysten vuonna. Tunnustan, että olen synkistellyt aika moneen otteeseen syvissä vesissä pohtimassa, että tässäkö tää oli.

…kulkematta lähtöruudun kautta

Monopoli-pelissä ei koskaan voi tietää kenen kadulle seuraavaksi osuu ja millaisia ”miinoja” siellä odottaa. Jos joutuu suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta, ei rahastonhoitaja anna edes peruskierrosrahaa, vaikka olet koko ajan pelannut parhaan taitosi mukaan. Verottajakaan ei tunne pelissä armoa – kuten ei tosielämässäkään. Se, että alveihin on luvattu maksuaikaa on vain ongelmien lykkäämistä tulevaisuuteen, sanon minä. Niin laiha lohtu, ettei edes lohduta.

Tällaisella pelilaudalla koen seikkailleeni maaliskuusta lähtien tuijotellen kylmänhiki otsalla, kuinka pelirahat hupenevat, kun arpakuutio antaa ihan vääriä silmälukuja. Mutta nyt on kuulkaa pelissä ollut taas jo onneakin mukana! Olen osunut juuri niille kaduille ja asemille, joihin olen toivonutkin osuvani ja lisäksi Sattuma-korteissa on ollut hyviä uutisia. Myös sellaisia, joita en ole osannut edes toivoa.

Viestintää ja markkinointia monesta vinkkelistä

Ja sama suomeksi: työrintamalla on taas IHANAN vilkasta. Tälläkin viikolla olen tehnyt asiakaslehteä, nettisivutekstejä, yksittäisiä artikkeleita sekä uuden yrityksen kokonaisvaltaista markkinointikonseptia. Tilauksessa on muun muassa blogikirjoituksia, yritysviestinnän kiteytyksiä ja yksi isompikin projekti, josta en voi kertoa enempää. Lisäksi molemmat ”startup-yritykseni”, joissa olen operatiivisena osakkaana eli Dooroom ja Merkityskirjat ovat tänä syksynä vahvassa kehittämisbuustissa, joka inspiroi aivan älyttömästi.

Joten Arttu Wee, vastaukseni on: Tämä ei todellakaan ollut tässä. Yrittäjä on poiminut nelostielle levinneen monopolinsa ja on jälleen erittäin vahvasti pelilaudan päällä.