On loogista ajatella, että podcast-studiossa vain painetaan rec-nappia, jonka jälkeen supliikit keskustelijat hoitavat homman kotiin. Parhaimmillaanhan podcast kuulostaa rennolta ja omalla painollaan etenevältä jutustelulta.

Joskus totuus saattaa tällainen ollakin, sillä podcast-toteutuksia ja erilaisia tyylilajeja on valtavasti.  

Esimerkiksi huippusuosituksi noussut Auta Antti -podcast kuulosti juuri siltä, että virtuoosimainen Holma höpötteli komerossaan vailla sensuuria tasan sitä mitä sylki suuhun toi. (Silti uskallan epäillä, että myös Auta Anttia käsikirjoitettiin – tavalla tai toisella.)

Yrityspodcastien kohdalla käsikirjoitus on tärkeä, jotta sisältö tukee aidosti podcastille asetettuja tavoitteita. Eihän muitakaan markkinoinnin toimenpiteitä huitaista maailmalle ilman tarkkaa suunnittelua.

Käsikirjoitus ei kuitenkaan terminä ole yhtä yksiselitteinen kuin vaikkapa teatterinäytelmän tai elokuvan kohdalla.

Podcastin käsikirjoittaminen ei tarkoita sitä, että keskustelijoille kirjoitettaisiin repliikit valmiiksi (paitsi jos tehdään tarinallista ”radioteatteria”, jollaista edustaa esimerkiksi lapsille suunnattu Helgan ja Hugon ilmastoilahdus, jonka olen käsikirjoittanut).

Oman kokemukseni mukaan tärkein työvaihe onnistuneessa podcastissa on leikkauskäsikirjoitus. Jotta käsikirjoituksen merkitys podcastille havainnollistuu, kerron omakohtaisen esimerkin eräästä podcast-tuotannosta, jossa vakioisäntien kanssa studiossa oli jaksoittain vaihtuva vieras.

Seikkaperäinen kuvaus avaa myös omaa työnkuvaani käsikirjoittajana. Se on paljon muutakin kuin kirjoittamista. Hyvää käsikirjoitusta ei voi syntyä ilman huolellisia valmistelutöitä.

Suunnittelu ennen varsinaista käsikirjoitusta

Aivan ensimmäiseksi kannattaa linjata podcast-sarjan tyyli, pituus ja julkaisutahti. Näiden tulee tukea parhaalla mahdollisella tavalla podcastin tavoitteita.

Eli millaista podcastia halutaan tehdä (podcastkin hyötyy selkeästä konseptista eli punaisesta langasta), mitä teemoja podcastissa käsitellään, kuinka monta jaksoa tehdään ja koska niitä julkaistaan.

Tässä vaiheessa kannattaa aloittaa rinnalla jo podcastien markkinointisuunnitelman teko. Missä kanavissa podcasteja jaetaan ja miten? Onko somejakojen lisäksi muitakin tapoja, joilla podcastille voi löytää kuuntelijoita?

Joskus käy niinkin, että itse podcast-tuotanto imaisee niin täysillä mukaansa, että kaikki paukut laitetaan podcastien tekemiseen, mutta niiden saattaminen kuuntelijoiden tietoisuuteen ei olekaan enää kenenkään vastuulla.

Tämän blogautuksen aiheena on käsikirjoittaminen, joten ei mennä tällä kertaa syvemmälle tähän teemaan, mutta onpahan mainittuna tuokin äärimmäisen tärkeä seikka.

Ketä podcastiin vieraiksi?

Kun kullekin jaksolle on mietitty teema/aihe, on seuraavana vuorossa mielenkiintoisten keskustelijoiden valinta ja kontaktointi.

Podcast voi toki kantaa ilman vierailijoitakin (hyvänä esimerkkinä juuri Auta Antti, joka oli totaalinen yhden miehen show), mutta etenkin yrityspodcasteissa jakson teemasta paljon tietävä asiantuntija tai aiheeseen muutoin läheisesti liittyvä supliikki persoona tekee usein sarjalle pelkkää hyvää.

Tähän vaiheeseen on hyvä varata reilusti aikaa, ainakin jos haluaa podcast-vieraaksi tunnetun äänen. Tunnetuilla äänillä tuppaa olemaan paljon kalenterimerkintöjä, jos ylipäätään ovat kiinnostuneita kyseisestä tuotannosta.

Kun vieras on vahvistunut, on äärimmäisen tärkeä käsikirjoittamisen vaihe jaksokohtainen taustahaastattelu/suunnittelupalaveri.

Taustatoimittajan työt ja synopsis

Itse tein tässä vaiheessa jokaiselle jaksolle synopsiksen, johon oli koottu tärkeimmät teemat ja asiat, jotka eivät saa missään tapauksessa unohtua kyseisestä jaksosta. Tämä käytiin tarkoin läpi tuotannon tilanneen asiakkaan kanssa.

Kun suunnitelma oli hyväksytty, tutustuin jokaiseen vieraaseen tarkemmin netissä. Osa oli entuudestaan tuttuja, mutta esimerkiksi kirjailija Antti Heikkinen oli käytännössä tuntematon nimi. (Mikä nyt tuntuu häpeälliseltä, sillä hänen kirjallinen tuotantonsa on loistavaa!)

Jokaisen vieraan kanssa sovittiin puhelinpalaveri/Teams taustahaastattelua ja vieraan ”briiffaamista” varten.

Palaverissa kerroin pääpiirteittäin jakson isot teemat, joista sitten yhdessä vapaamuotoisesti vaihdettiin ajatuksia. En kuitenkaan antanut vieraille tarkkaa kysymyspatteristoa tutustuttavaksi. Sellainen todennäköisesti sitoisi keskustelua liikaa ja saattaisi ohjata vierasta aivan suotta miettimään tarkat vastaukset valmiiksi (ja pahimmillaan opettelemaan niitä ulkoa).

Jos jotain liian yllättävää tai epäsopivaa keskustelussa tulisi eteen, sellaisen voisi aina leikata pois. Tämä on hyvä kertoa myös vieraalle.

Kun liian tarkkoja etukäteisspeksejä ei ole, pysyy keskustelu aina luonnollisempana ja aidompana ja yllätyksillekin jää tilaa. Vierailija edustaa kuitenkin podcastissa aina teemaa, jonka hän hallitsee täydellisesti ja pystyy puhumaan siitä suvereenisti vaikka keskellä yötä syvästä unesta herätettynä.

Jos näin ei ole, vieras on valittu väärin.

Tietoa tulevasta tuotannosta on toki annettava riittävästi eikä vierasta saa koskaan johtaa harhaan keskustelun tai jakson tyylistä tai painotuksista eikä varsinkaan podcastin kaupallisista intresseistä. Vierasta saattaa myös kiinnostaa, ketä muita on tulossa vieraaksi samaan podcastiin.

Käsikirjoituksen ”siirto” podcast-isännille

Koostin jokaisesta vieraasta podcast-isännille tärkeimmät tiedot muistioon, joka käytiin yhdessä lävitse suunnittelupalaverissa jakson synopsiksen kanssa. Isännät tekivät heti palaverissa omia muistiinpanojaan.

Minun materiaalini oli sytykettä heidän tekemiinsä lopullisiin käsikirjoituksiin, jotka veivät keskustelua eteenpäin.

Koska isännät olivat sanavalmiita julkisuuden henkilöitä, olisi tarkka käsikirjoitus ollut erittäin huono ajatus. Minulla ei olisi ollut valmiuksia laittaa sanoja heidän suihinsa eivätkä he varmasti olisi sellaisia huolineetkaan.

Tekemäni taustatyö oli kuitenkin todella tärkeä työvaihe.

Raakamateriaalin litterointi ja leikkauskäsikirjoitus

Raakamateriaalin litterointi liittyy vahvasti käsikirjoitukseen, mutta tätä työvaihetta ei välttämättä ole järkevää teettää käsikirjoittajalla (puhtaasti kustannussyistä). Litterointi tarkoittaa käytännössä sitä, että studiossa nauhoitettu raakamateriaali puretaan sana sanalta tekstiksi, josta tehdään leikkauskäsikirjoitus tekniikalle.

Itse teen leikkauskäsikirjoituksen excel-taulukkoon, johon merkitsen aikakoodeilla mukaan leikattavat kohdat ja kirjoitan tarvittaessa myös lisäohjeita leikkaajalle. Mukana on myös koodit musiikeille ja efekteille.

Koska esimerkiksi podcastin rytmiin vaikuttavia tekijöitä on joskus vaikea hahmottaa ennen kuin ensimmäinen leikattu versio on kuunneltavissa, kannattaa leikkaajalle korostaa, että ensimmäinen versio saa olla raakile.

Todennäköisesti käsikirjoittajalla tulee vielä jonkin verran muutostoiveita, kun ensimmäinen versio on kuunneltu. Viimeistelyt kannattaa tehdä editissä vasta, kun sisällöllisesti mukana on kaikki tarpeellinen.

Leikkauskäsikirjoitusta tehdessä pitää pystyä koko ajan hahmottamaan kokonaisuutta.

Jos raakamateriaalia on nauhoitettu vaikkapa tunti, josta on tarkoitus tiivistää puolen tunnin podcast-jakso, voi leikkauskäsikirjoituksen tekeminen olla melkoista palapeliä. Hyviä kommentteja voi tulla pitkin matkaa, mutta väleissä voi olla paljon turhaa höttöä.

Käsikirjoittajalla pitää olla valmius poimia kokonaisuuden kannalta parhaat palat ja tarjoilla ne fiksusti pöytään katettuna.

Koska keskustelu on edennyt ilman tarkkaa valmista käsikirjoitusta, on luonnollista, että välillä keskustelijat hakevat oikeita sanoja pitkään tai jopa sekoavat sanoissaan. Nauhoitusvaiheessa ohjaajan tehtävänä (myös käsikirjoittaja voi joskus toimia ohjaajana) on luoda studioon vapautunut ja luottamuksellinen suhde.

Aina voi aloittaa alusta, sillä takeltelut ja blackoutit kyllä putsataan pois leikkauspöydällä.

Turhia tilkesanoja tai pitkiä hiljaisia hetkiä kannattaa karsia, mutta kaikkea ei tarvitse edes yrittää siivota. Kun ihminen puhuu spontaanisti ilman käsikirjoitusta, on aivan luonnollista, ettei puhe ole esimerkiksi kieliopillisesti täydellistä. Puhekieli on puhekieltä! Kirjakieli kuulostaisi todennäköisesti epäaidolta ja luotaantyöntävältä.

Podcast-keskustelussa lauseet voivat joskus jäädä vajaiksikin, kun keskustelijan mieli siirtyy jo toisaalle. Tämäkään ei yleensä haittaa, sillä niin me ihmiset puhumme. Tätä kuulemme radiossa ja televisiossa päivittäin.

Tämä on leikkauskäsikirjoitusta tehtäessä ehkä kaikkein tärkein muistettava fakta. Puhutulta kieleltä ei saa vaatia samaa kuin kirjoitetulta.

Paperilla puhekielinen keskustelu voi näyttää aika karmealtakin, mutta todennäköisesti se kuulostaa silti aivan hyvältä.

Podcastin ohjaus ”osana käsikirjoitusta”

Kuten jo aiemminkin mainitsin, voi käsikirjoittaja toimia myös ohjaajana. Sisällön kulmasta se voi olla myös äärimmäisen järkevää.

Ammattitaitoisella käsikirjoittajalla on hallussaan ”iso kuva” ja synopsikseen kirjattuna teemat ja keskustelunaiheet, jotka eivät saa unohtua. Nauhoitusvaiheessa voi olla syytä tarkkailla keskustelun etenemistä juuri tästä kulmasta.

Podcast-isännän ja -emännän jo kiitettyä vierailijaa keskustelusta voi tarkka ohjaaja huomata, että jotain tärkeää on jäänyt käsittelemättä. Silloin nauhoitetaan vielä itsenäinen lisäpätkä keskustelua, joka sitten leikataan mukaan sopivaan kohtaan. Jos puutokset huomaa vasta leikkauskäsikirjoitusvaiheessa on paikkojen nauhoittaminen huomattavasti hankalampaa.

Vastaus blogikirjoituksen otsikkoon on mielestäni yksiselitteinen.

Podcast tarvitsee käsikirjoituksen. Se ei vain aina ole sitä, mitä perinteisesti käsikirjoituksen ajatellaan olevan. Eikä läheskään joka tuotannossa tämän kaavan mukainen.

► Kuuntele Toteuttamo Verbaalin referenssi-podcastit Spotify-palvelusta.

AIKUISILLE: FalaBros – ismejä ja ilmiöitä

LAPSILLE: Helgan ja Hugon ilmastoilahdus