Liikuntahankkeen lopputestit: ne-on-vaan-numeroita, ne-on-vaan-numeroita…

Kuuntelin Liikettä Lahden alueen yrittäjille -hankkeen loppusanoja kyyneleitä pidätellen. Testit olivat ohi. Tuijotin testituloksia, joita en olisi halunnut uskoa omikseni. Tässäkö todella koko muutosten vuoden anti?

Tuntui, että olin pettänyt itseni lisäksi koko järjestävän organisaation. Ei tätä hanketta tällaista luuserointia varten ole järjestetty.

Kun yhteinen loppuyhteenveto oli ohi, menin hankkeen projektipäällikkö Ahti Romon juttusille. Siinä vaiheessa kyyneleiden pidättely ei enää onnistunut. Oi miksi olenkin aina tällainen tunteellinen siili – miksen pysty pidättelemään edes parkkipaikalle asti?

Ahti yritti selittää kyynelehtivälle pienyrittäjälle sen, mikä selitettävissä oli. Esimerkiksi puristusvoimatesti oli edelleen umpisurkea (välttävä), mutta olimmeko me täsmästi treenanneet juuri sen osa-alueen parantamista? Emme.

Ja luojan kiitos, olen kuitenkin kesäkuun alussa lähdössä juoksemaan Tukholman maratonia jaloillani, en käsieni puristusvoimalla.

Ahti muistutti, että nämä testit testaavat vain tiettyjä muuttujia, eli minulla muutosta on varmasti tapahtunut niillä osa-alueilla, joiden muutokset eivät mahdu tällä kertaa mittaristoon. Lihaskuntokin mitataan hengästymättä. Jos olisimme tehneet vaikka syväkyykkysettejä osana testiä, olisi muutos varmasti huomattava. Niin uskon itsekin.

20170408_082404

Näköjään olin antanut pituuden vähän eri tavalla testitietoihin, koska pituuteni on joskus mitattu lukuun 162,5. Olisihan sekin mielenkiintoista joskus mittauttaa, että paljonko todella on näin 39-vuotiaana.

Fiilis timmimpi, fläsää riittää

Itselleni kaikkein suurin pettymyssarake oli lihasmassa. Olen treenannut viimeisen puolen vuoden aikana enemmän saliharjoittelua kuin ehkä aiemmin koko elämässäni (salitreeni siis ollut aiemmin TODELLA olematonta). Olen tuntenut oloni aiempaa timmimmäksi jo jonkun aikaa. Vaatteet ovat tulleet väljemmiksi ja olo on ryhdikkäämpi. Koska punnitustuloksissa vaa’assa tämä ei juurikaan näy, olin toiveikas, että muutos näkyisi kehonkoostumuksessa. Että fläsää olisi konkreettisesti korvautunut lihaksella.

Mutta numeroiden valossa olinkin muka ottanut takapakkia. Kun lähtötilanteessa vuosi sitten lihasmassaa oli 25,9 kiloa ja puolivälitesteissä ilahduttavasti kilo enemmän (26,9), niin nyt tulos olikin 26,2 kiloa. MAKES NO SENSE. Suunnitelmallisen lihaskuntoharjoittelun tulos muka 700 gramman lihasmassan menetys.

Ainoat hieman lohdulliset tulokset olivat vyötärönympäryksestä kadonnut 7,5 senttiä ja viskeraalirasvan määrä, joka oli pudonnut arvosta 72,1 arvoon 64 (terveyden kannalta arvo sitä parempi mitä enemmän on alle sadan).

Keskivertotuloksin maratonkarsinaan

Pettymyssarakkeita olivat myös lähes samoina pysyneet kuntoindeksi (ookoo) ja kestävyyskunto (keskiverto). Että starttaa tässä nyt sitten levollisin mielin vajaan kahden kuukauden päästä maratonille… Nyt on vain muistutettava itselleni, että olen vastaavalla treenimäärällä hölkännyt aiemminkin maaliin asti, joten ehkä Tukholmassakin keskityn juoksemaan jaloillani ja tehdyillä treenikilometreillä – en testitulosten voimalla.

Nyt kun olen näitä pettymystuloksia yksitoista päivää nieleskellyt, ei onneksi tunnu enää ihan niin pahalta.

Itse asiassa jopa ärsyttää, miksi annan näin ison vallan numeroille. Kun kerran sekä henkinen että fyysinen hyvinvointini ovat aivan selkeästi eri kantimissa kuin vuosi sitten, niin miksi annan lukujen viedä fiiliksen? (Ehkä siksi, että niiden kanssa olisi aika mukava elvistellä tässäkin blogissa. Nyt koko kirjoituksessa on hyvin vahva selittelyn maku.)

Miksen vain sano tuloksille piutpaut ja pitäkää tunkkinne ja luota omaan olooni, joka on huomattavasti palkitsevampi kuin testitulospaperi?

IMG_20170408_085557

Peili ei valehtele. Kuntosalikuva tammikuussa 2016 ja maaliskuussa 2017. Onhan tässä nyt sentään pientä kehitystä oikeaan suuntaan, vaikka maratoonarilta en kyllä vieläkään näytä.

Hanke jäi testipettymyksistä huolimatta isosti plussan puolelle. Henkilökohtaista liikuntaneuvontaa olen ylistänyt blogissani aiemminkin, ja muihin alueen pienyrittäjiin tutustuminen on ollut arvokasta sekin. Omat yrittäjäverkostot kun ovat vahvasti markkinoinnin ja viestinnän maailmasta. Oli hienoa tutustua myös itselle täysin vieraiden toimialojen yrittäjiin. Miten loistavaa sakkia meillä Lahden seudulla onkaan!

Entinen ikuinen laihduttaja

Edelleen olen sitä mieltä, että kuluneen vuoden aikana olen oivaltanut jotain, mikä on hyvinvoinnilleni tärkeintä ehkä ikinä. Laihdutuksen lopetuksen vuosipäivä (9.5.) lähestyy vauhdilla. Se, etten ole kohta vuoteen tuntenut syyllisyyttä syömisistäni enkä kertaakaan (!!!) repsahtanut jojottelun lieveilmiönä on OIKEASTI sata kertaa arvokkaampaa kuin testitulokset.

Ja loppuun vielä huomio siitä, että punnitustulos ei todellakaan aina kerro koko totuutta. Elopainoni testissä 28.3. oli 64,5 kiloa. Seuraavana aamuna kotipuntari näytti 64,8 kiloa. Tänään 8.4. kävin taas aamulla vaakassa. Se näytti 62,1 kiloa.

En todellakaan ole laihtunut 2,7 kiloa yhdessätoista päivässä, joten tämäkin olkoon hyvä muistutus siitä, että omaan fiilikseen kannattaa luottaa. Luvut eivät aina kerro kaikkea.

20170408_072816

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s