Iho nousi kananlihalle ja kyyneleet tulvahtivat lupaa kysymättä silmiin. Vihdoinkin Central Parkissa. Eteneminen ei muistuttanut enää juoksua. Mies veti minua kädestä perässään kohti elämäni ikimuistoisinta maalisuoraa, joka olisi symbolisesti samalla myös starttiviiva. Lue loppuun
”Aivan outo laji. Kuvan muurahaiset ovat ihmisiä, jotka juoksevat hyppyrimäkeä ylös. Kilpaa.” Näin tekstitti eräs tuttu oman some-kuvansa toukokuisesta juoksukisasta Salpausselällä. Lue loppuun
Mummulassa oli yhteisvoimin urakoitu 300-palainen palapeli. Seitsemänvuotias rehvasteli iloisena osallistuneensa, vaikka totuus taisi olla pitkälti mummun ja papan yhteistyötä. Talvilomalla poikkesimme lelukaupassa, jossa pyytämättä ja yllättäen iski nokittamisen tarve. Ostetaanpa kotiin 500-palainen! Onpahan talviloman superpakkaspäiville puuhaa. Lue loppuun
Kolmena peräkkäisenä yönä minua puukotettiin syvälle rintaan. Kyseessä ei ollut toistuva painajainen vaan henkeäsalpaava kipu, joka todellakin tuntui aivan puukoniskulta. Lue loppuun
Tekstityöläisenä minun kuuluisi vimmaisesti inhota kliseisiä ilmaisuja. Ja tiettyjen ilmaisujen kohdalla niin teenkin. Inhokkilistani ykkösenä on sanonta vauvasta vaariin. Pahimmillaan se on vaalimainoksissa: vastuuta vauvasta vaarin.
Mikä ihmeen lupaus sekin on? Kaikille kaikkea eikä kenellekään mitään. Lue loppuun
Moni ikätoverini muistaa lapsuudesta äidin, joka söi pisteitä ja merkitsi ne tärkeään muistikirjaansa. Lapsuusmuistoihin saattaa kuulua myös kaalikeiton tymäkkä tuoksu kesälomien jälkeen. Kuinka äiti keitti suuren sammion laihduttavaa ihmekeittoa eikä syönyt viikkoon mitään muuta. Tai sitten äiti vispasi terveyspulvereita ja imi niitä pillillä hapan ilme kasvoillaan. Lue loppuun
Saavutetuista eduista ei kuulemma koskaan pitäisi luopua. Kun vaihtaa palkkatyön yrittäjyyteen, tulee luovuttua paljosta. Palkalliset lomat olivat itselläni yksi sellainen työntekijän etu, jota pidin niin arvokkaana, etten yli 35 vuoteen pitänyt itseäni potentiaalisena yrittäjänä. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Lue loppuun
Jos olisin elokuun 16. päivä nähnyt kristallipallosta tähän kevääseen, en olisi tehnyt sitä mitä tein. Mutta onneksi en nähnyt.
Syyskuussa iloitsin, että olin saanut treenata kesän ja alkusyksyn poikkeuksellisen terveenä.
Unohdin koputtaa puuta.
Olen elänyt tänään 214 päivää putkeen laihduttamatta. Raskausaikoja lukuun ottamatta se lienee henkilökohtainen ennätykseni arviolta noin 25 vuoden ajalta. Eikö kuulostakin surulliselta?
Sitä se kieltämättä on.
Lue loppuun
Vapaa verbaalikko 