Näin pitkälle – aina loppuvuoteen 2016 asti – oli näemmä tultava, että sain aikaiseksi kokeilla kouluttautumista kotikonttorin syövereissä verkon välityksellä. Kiinnostavia webinaareja on ollut tyrkyllä toki aiemminkin, mutta nyt aika oli minun tapauksessani kypsä.
…jatkoa aiemmasta postauksesta.
12.7. oli siis merkitty kahden pienyrittäjän toiminnan päiväksi. Silloin yhteismarkkinointivideomme syntyisi ja sillä salottisipuli.
Osallistuimme graafikkokumppanini Petrin kanssa helmikuussa Markkinointi-iltamiin. Tapahtuma on pienyrittäjille suunnattu maksuton teemailta, jonka koruton slogan kuuluu Yrittäjä, tee nyt v**tu edes jotain – Markkinoi, älä marise.
Olet ehkä kiinnittänyt itsekin asiaan huomiota. Yritykset, jotka tarjoavat markkinointiapua muille yrityksille, saattavat omassa markkinoinnissaan olla sangen matalaprofiilisia. Tiedän mainostoimistoja, jotka eivät ole koskaan tehneet omalle yritykselleen kunnon markkinointikampanjaa.
Juhannuksen alla vuonna 2016 minulla on yrittäjyyttä takana noin yhdeksän kuukautta. Toteuttamo VERBAALI on minun kolmas lapseni, jonka syntymää en oikeastaan koskaan pitänyt todennäköisenä.
Lastemme päiväkodissa alkoi huhtikuun alussa vesirokkoepidemia. Kun tieto päiväkodista tuli, kirosin mielessäni, että Pitäisi ottaa ne vesirokkorokotukset -ajatus jäi sitten kohdallamme ikuiseksi konditionaaliksi. Juna meni jo.
Ei minusta. Sehän on vähän sama kuin jos yrityksellä olisi asiakaslehti, jonka nimi olisi asiakaslehti. Kyllä blogi ansaitsee nimen siinä missä lehtikin.
Monen muun suomalaisen tavoin päätin minäkin ryhdistäytyä tammikuun kunniaksi: lisää liikuntaa ja parempaa ruokaa. Itselleni sopivan kuntokeskuksen etsikkoaika sai onnellisen päätöksen ja olen #supportyourlocal-hengessä höylännyt lahtelaisen kuntokeskus Zenanan avainkorttia ahkerasti. Juuri minun tarpeisiini sopiva paikka ilman ylihinnoitellun pakkojäsenyyden karvasta sivumakua. Ai että.
Vuosi 2015 vetelee viimeisiä henkosiaan. Ensimmäinen vuosikvartaali yrittäjänä umpeutuu. Kolmen kuukauden perusteella tuskin kannattaa tehdä kovinkaan syväluotaavia analyysejä sen paremmin itsestään kuin yritystoiminnastaan, mutta koska vuodenvaihde on aina herkullinen välitilinpäätöksen paikka, en malta olla analysoimatta edes vähäsen.
Olin loppukesästä eräässä koulutuksessa, jonka lounastauolla eksyin sattumalta varsin yrittäjähenkiseen porukkaan. Kerroin tietysti innoissani omista suunnitelmistani, jolloin yksi keskustelijoista pyysi käyntikorttiani. Sain vain vaivoin peiteltyä närkästykseni.
Eikö hän ollut lainkaan kuunnellut minua? Olinhan juuri kertonut, että aion perustaa yrityksen lokakuussa. Kolmen kuukauden kuluttua. Eihän firmallani luoja paratkoon ollut vielä edes nimeä.
